Käsikirjoituksesta suomentanut Laura Beck, Teos & Schilds & Söderström 2012, 440 s.
Hannu Väisänen
Gränby on pikkukylä Pohjanmaalla: "Useimmat vaikenivat. Jotkut puhuivat toisinaan muutaman sanan ja aina välillä joku ampui itsensä pannuhuoneessa." Gränby tuntuu kovin tavalliselta suomalaiselta pikkukylältä, jossa jokainen tuntee jokaisen, eivätkä salaisuudet ole salaisuuksia, vaikka asukkaat ehkä luulevat tosin.
Pastori, Simon, oikaisee paikallisessa maastojuoksukilpailussa ja diskataan. Skandaali leviää valtakunnallisiin iltapäivälehtiin. Sofie kuolee auto-onnettomuudessa. Hänen sulhasensa Benjamin alkaa selvittää, mitä oikein tapahtui. Cristoffer palaa lapsuudenkotiinsa viimeistelemään kansanrunouden lopputyötä paikallisesta Raamt-kummituksesta. Sofien veli Loke tulee hautajaisiin. Lapsuudenystävät ovat koossa, ja tarina alkaa.
Gränby on tuttu Kaj Korkea-ahon esikoisromaanista Katso minuun pienehen (2009). Kummassakin kirjassa tunnelma on ajoittain yhtä painostava ja hahmot joutuvat kohtaamaan menneisyytensä haamuja, nyt aivan konkreettisesti, kun Raamt tulee kuvioihin.
Kirjaa ei suinkaan lue yhdeltä istumalta, kuten takakansi väittää, vaan joskus lukeminen oli aikamoista tervanjuontia, mutta asiaa helpotti, kun tylsät kohdat hyppi yli. Lisäksi minulle jäi epäselväksi, oliko tarkoitus kirjoittaa kauhua vai huumoria vai rikkoa genrerajoja ja kirjoittaa molempia?
Kirjan ulkoasua voi kehua siitä, että se on sidottu eikä liimaselkäinen, mikä on harvinaista nykyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti