Marko Ikäheimo
Englantilainen elokuvakriitikko Mark Kermode pureutuu tätäkin blogia melko läheltä liipaisevaan kysymykseen. Jos nykyisenä internetin aikakautena kuka tahansa voi olla elokuva-arvostelija, niin mihin ihmeeseen ammattimaisia kriitikoita oikeastaan enää tarvitaan? Aikaisemminkaan kriitikot eivät ole olleet mitenkään erityisen kunnioitettu ammattikunta, kuten useampikin kirjassa siteerattu historian merkkimiehen sutkaus todistaa.Paljon paukutettu massojen viisauskaan ei ole aina erehtymätöntä. Kermode ottaa esimerkiksi Casablancan, johon yleisö takuuvarmasti haluaisi toisenlaisen lopetuksen. Tämä ei tee yleisön reaktiosta missään mielessä typerää, pelkästään inhimillisen. Jos aikoinaan elokuvastudio olisi käyttänyt Casablancan tuottamiseen testiyleisöä meillä ei välttämättä olisi nykyistä maagisen riipaisevaa lopetusta.
Kermode ei tyrmää suoralta kädeltä pelkästään internetissä toimivia kriitikkoja. Hyvänä esimerkkinä hän ottaa esille Den of Geek -sivuston, jossa pidetään yllä perustastason journalistista laatua, kuten omien sanojen takana seisomista, johdonmukaista linjaa arvosteluissa sekä taustatietojen tarkistamista. Internetin pimeistä puolista tuodaan esille Aint It Cool News sivusto, jonka ainoana tarkoituksena on saada kerrottua elokuva-uutiset ensimmäisenä. Siinä rytäkässä ei haittaa ollenkaan, jos vahingossa sattuu julkaisemaan tyystin väärän käsikirjoituksen.
Kermodella oli omien sanojensa mukaan kova kiusaus lopettaa kirja kuvitteelliseen kohtaukseen, jossa tarpeettomaksi jäänyt elokuvakriitikko päättää päivänsä kuin Madame Butterfly konsanaan. Kaikesta huolimatta ihan tällaiseen toivottomuuteen ei taida kuitenkaan olla aihetta.
Internetin aikakaudella ammattimaisillekin kriitikoille syntyy uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi legendaarinen elokuvakriitikko Roger Ebert menetti puhekykynsä syövän vuoksi, mutta jatkoi uraansa blogeissa. Myös Kermode itse on hyödyntänyt netin mahdollisuuksia ahkerasti Simon Mayon kanssa vetämän BBC:n elokuvaohjelman keskusteluissa sekä omassa videoblogissaan.
Mark Kermode on lukijana erittäin selkeä ja miellyttävä. Kirja ei ole aivan niin hauska kuin podcastin parhaat revittelyt. Toisaalta tällä kertaa henkilökohtaiset anekdootit eivät ole yhtä rasittavat itsevähätteleviä kuin edellisessä kirjassa. Ja kuka tietää, ehkä tämä kirja saa arvostamaan vähän enemmän ammateista väheksytyintä, elokuvakriitikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti