Marko Ikäheimo
Satiirikkoina kannuksensa Oliver ja Zaltzman hankkivat viimeistään The Buglen aikaisemman inkarnaation aikoihin. Podcast nimittäin perustettiin Rubert Murdochin uutisimperiumiin kuuluvan TimesOnlinen alle. Samaan kongolomeraattiin kuuluvien sanomalehtien puhelinkuunteluskandaalin ryöpsähtäessä valloilleen englannissa The Bugle kertoi erittäin selkeästi mielipiteensä asiasta. Podcast pyöri vielä tämänkin jälkeen yllättävänkin pitkään, kunnes tekijöiden sopimukset purettiin, syystä tai toisesta. TimesOnlinen kunniaksi on tosin todettava, että tämän kauden podcast-jaksot löytyvät vielä netistä yhtiön virallisilta sivuilta (RSS-syötteen linkki: http://podcast.timesonline.co.uk/rss/thebuglemp3.rss). Vuonna 2012 The Bugle aloitti uuden elämän itsenäisenä viikottaisena podcastina.
The Bugle on eglantilaista poliittista huumoria parhaimmillaan. Jutut ovat joskus melko roiseja, mutta eivät koskaan varsinaisesti törkeitä. Kielenkäyttö on ajoittain hieman värikästä, mutta kirosanat piipataan. Joskus näitä piippauksia on melko paljonkin peräkkäin. Mehevää kielenkäyttöä tärkeämpää on aina tuoda esiin äärimmäisen vakavistakin asioista esiin niiden perimmäinen mielettömyys.
The Bugle on aivan uskomattoman hauska. Sitä ei kannata kuunnella julkisella paikalla, ellei halua erityisesti kerätä naurunpyrskähdyksillä ihmisten hämmästeleviä katseita. Pariin otteeseen nauroin kotitöitä tehdessäni niin paljon Oliverin ja Zalzmanin revittelyille, että polveni menivät kirjaimellisesti veteliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti