Kutsu Kalaksikukon Atorox-raatiin 2014

Marko Ikäheimo

Yksi varmoista kevään merkeistä, eli tämänvuotisten Atorox-ehdokkaiden lista on taas julkaistu. (http://www.tsfs.fi/atorox/ehdokkaat/2014/). Tällä kertaa tarjolla onkin aimo valikoima, eli 30 novellia.

Nyt onkin sitten aika ruveta keräilemaan Atorox-äänestysraateja kokoon. Periaatteessa suoraankin voi ilmoittautua äänestäjäksi, mutta Atoroxin järjestäjät varmaankin arvostaisivat, jos joku muu tekisi edes osan hallinnollisesta työstä heidän puolestaan. Niinpä esitän tässä Kalaksikukon puolesta kutsun halukkaille lukijoille osallistumaan KK:n omaan äänestysraatiin.

Ilmoittautuminen onnistuu lähettämällä sähköpostia osoitteeseen kalaksikukko(at)gmail.com. Raatiin ilmoittautuneet saavat tunnukset verkkoarkistoon, josta löytyvät kaikki ehdolla olevat novellit sähköisessä muodossa. Tässä on tarjolla myös loistava läpileikkaus viime vuonna julkaistujen SF-novellien parhaimmistosta. Ei mitenkään erioisen huono diili. Ainoa vaatimus raatilaiselle on, että hän sitoutuu myös lukemaan jokaisen ehdolla olevista novelleista.

Ilmoittautumisaikaa on 6.4. asti.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Atena 2013, 550 s.

Hannu Väisänen

Romaanissa on kaksi tarinaa. Ensimmäisessä sairaanhoitaja Judit saa unelmiensa työpaikan. Homeisen terveyskeskukse
n asemesta hän pääsee töihin yksityiseen kotisairaanhoitoyritykseen. Palkkakin nousee reippaasti.

Juditin tarinan lomassa on sivuhuomautuksia, joissa "minä" kertoo, miten hän tarkkailee, mitä Judit tekee ja mitä "minän" täytyy tehdä johdattaakseen Juditin "minän" haluamaan suuntaan. Tämä "minä" ei ole sama kertoja kuin Juditin tarinassa. "Minän" voisi kuvitella olevan Pasi Ilmari Jääskeläinen, mutta hän on tietenkin kolmas kertoja, joka on kertonut molemmat tarinat. Ehkä kirjallisuustieteessä on tällaiselle rakenteelle jokin erityinen nimensä.

Voisiko Iron Fist olla aasialainen?

Marko Ikäheimo

Netflix on tuottamassa Marvelin supersankarisarjakuviin perustuvia minisarjoja, joista olen kohtuullisen innoissani. Eräs erityinen syy intoiluun on tuleva Iron Fist -sarja. Kyseinen sankari tunnettiin aikoinaan Suomessa nimeltä Rautanyrkki. Pikkunöösinä ihmettelin Rautanyrkin seikkailuja mustavalkoisessa Kung Fu-lehdessä.

Sarjakuvan Rautanyrkki oli valkoihoinen amerikkalainen miljardiomaisuuden perijä Danny Rand, joka erinäisten käänteiden jälkeen päätyy mystisen K'un L'un -kaupungin sankariksi ja puolustajaksi. Tässä tapauksessa kaupungin mystisyyden tunnistaa jo siitä, että sen nimessä käytetään heittomerkkejä hyvin mystisellä tavalla. Joka tapauksessa, Rautanyrkki on useiden itämaisten taistelulajien mestari. Tämän lisäksi hänellä on erittäin mystinen kyky keskitää oma tahdonvoima nyrkkeihinsä, mikä jälkeen lyödään rikki vaikka kivistä aitaa (terveisiä Fredille).

Ateneumin Tove Jansson 100v -juhlanäyttely

14.3.-7.9.2014

Riitta Niemistö

© Moomin Characters™

Suuntasimme lasten kanssa kolmisin Ateneumiin Tove Jansson -juhlanäyttelyyn; päätoimittaja jäi kotiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudeta. Luin etukäteen huolestuneena Ateneumin ohjeita lapsivieraille. Kahdeksanvuotias osaa varmasti käyttäytyä, mutta mitä tekee pikkuista vajaa viisivuotias. Heitetäänkö meidät pihalle? Ei heitetty ja hyvin käyttäytyivät. Vaikka näyttelyssä pääosassa olivat Tove Janssonin maalaukset, niin Muumikuvaelmatkin löytyivät. Iso Muumitalo on Tampereen taidemuseon alakerrassa, mutta se ihan ensimmäinen Muumitalo ja monta muuta kuvaelmaa on nyt tuolla.

Museolla on väliä. Muumikuvaelmat näyttivät aivan erilaisilta Ateneumin valoisissa juhlavissa saleissa kuin Metson alakerran salaperäisessä hämärässä. Ei se niitä huonontanut: tunnelman sijasta keskityimme nyt yksityiskohtiin. En vieläkään ymmärrä, miten Taikurin hattu kuvaelman lentoon lähtevä pöytä pysyy ilmassa. Pelkän taikasauvan varassa.

Lego-elokuva (2014) (suomeksi dubattu 2D-versio)

Marko Ikäheimo

Pesue kävi katsomassa Lego-elokuvan 3D-version viikko sitten, minkä jälkeen varsinkin legohullu kahdeksanvuotias on höpöttänyt leffan tapahtumista melkein taukoamatta. Itselläni ei oikein silmät kestä 3D-elokuvia, joten tänään oli porukalla tungettava normaalia versiota katsomaan.

Elokuvan juoni nyt ei juurikaan kertaamista kaipaa. Sattumien oikusta sankarihommiin joutuva tavallinen tallaaja, joka löytää kuin löytääkin sisäisen sankarinsa ja silleen. Perusjuoni melko normaali sankarin matka -tyyppinen ratkaisu, jonka kuorrutuksena on iso kasa vaikutteita useista lego-rakennussarjoista. Kieltämättä viittausten bongaamisessa oli oma hupinsa. Kuitenkin elokuvan varsinainen viehätys oli kerronnan täydellisessä komediallisessa ajoituksessa. Lego-elokuvat ja -pelit eivät ole koskaan olleet liian kunnioittavia lähdemateriaalia kohtaan, eikä turhasta pokkuroinnista joudu kärsimään nytkään.

Rob Zombie ja B. K. Evensen: Salemin kirous

Suom. Einari Aaltonen, Like 2013, 371 s.

robzombie.com

Hannu Väisänen

Romaani alkaa vuonna 1692, kun Salemissa Yhdysvalloissa teloitettiin parikymmentä naista noituudesta syytettyinä. Niin todella tehtiin, mutta kirjan kuvasto on peräisin kauhuelokuvista eikä siitä, mitä Salemissa oikeasti tapahtui. Prologin jälkeen siirrytään nykyaikaan, kun noidat tulevat takaisin kostamaan teloittajiensa jälkeläisille.

Kirjan pohjalta on tehty elokuva The Lords of Salem, ja kirja vaikuttaa enemmän sen käsikirjoitukselta tai novelisaatiolta kuin romaanilta. Elokuvilla ja musiikilla on suuri rooli myös kirjan tapahtumissa, sillä toinen kirjoittajista, Rob Zombie eli Robert Bartleh Cummings, on muusikko, nyt jo hajonneen White Zombie -yhtyeen laulaja ja myöhempi sooloesiintyjä, sekä kauhuelokuvien ohjaaja.

Napapiiri ja joulupukin pajakylä

Riitta Niemistö

Suuntasimme hiihtolomalla pohjoiseen ja poikkesimme Napapiirillä. Paikka on ihan rehellinen turistirysä: löytyy poroajelua, huskyajelua, matkamuistomyymälää, ruokapaikkaa, joulupukin postikonttori ja joulupukkikin tavattiin. Lopuksi suunnattiin lumesta rakennettuun hotelliin ja jäämäkeen. Rahaa paloi, mutta silti käynnistä jäi hyvä mieli.

Joulupukin kohtaaminen ei maksanut mitään. Pukin luokse suunnattiin pitkiä käytäviä pitkin. Käytävän varrella oli kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa. Tähän aikaan vuodesta ei ole jonoja, mutta jos tuonne tulvahtaa turistibussillinen väkeä, niin jonotusalueen on oltava kiinnostava. Tämä on upea juttu: yhdeltäkään lapselta ei jää joulupukki näkemättä siksi, että se maksaa tai maksaa liikaa.

Kyllä siitä käynnistä silti maksu perittiin. Pukin luona oli kuvaaminen kielletty, mutta siellä oli valokuvaaja tonttu ja koko käynti videoitiin. Kun pukin luota poistuttiin: tonttu kysyi, haluammeko videon käynnistämme vaiko vain ison valokuvan tai postikorttivalokuvia.

Iain M. Banks: Look To Windward

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 12 h 11 min, lukija Peter Kenny

Marko Ikäheimo

Kulttuuri-kirjasarjan maailmankaikkeudessa vanhoille sivilisaatioille sublimaatio on yksi mahdollinen tapa pakata kamppeet ja lähteä lätkimään. Kukaan ei ole oikein varma, mitä tällöin oikein tapahtuu, koska sublimoituneet näyttävät poistuvan normaalin käsityskyvyn toiselle puolelle. Petoeläimistä kehittyneet chelgrianit onnistuvat sublimoitumaan erikoisella tavalla. Heillä nimittäin osa sivilisaatiosta jää normaalin maailmankaikkeuden puolelle, ja sivilisaation sublimoitunut osa pitää jopa jollakin tavoin yhteyttä tähän osuuteen.  Chelgrianeilla on myös erittäin tehokas (ja epäreilu) kastijärjestelmä, joka lopulta johtaa melko lyhyeen, mutta sitäkin verisempään sisällissotaan. Osittain tähän sotaan on syyllinen myös Kulttuuri, jonka hyväätarkoittava sekaantuminen chelgrianien yhteiskuntajärjestykseen pahentaan kyteviä ongelmia.