Suomalainen lähiö Suvikylä on kauhukirjallisuudelle tyypillinen muusta maailmasta erillään oleva yhteisö. Yhdyskuntasuunnittelijoiden mielestä on ollut hyvä idea laittaa eri sosiaaliryhmät asumaan samalle alueelle. Se ei ole lähentänyt ihmisiä toisiinsa, vaan köyhät ja muu rupusakki asuu kerrostaloissa, varakkaampi väki rivitaloissa ja ökyrikkaat, ainakin Suvikylän mittakaavassa, omakotitaloissa. Lähellä on hylättyjä taloja, joissa ei enää asu kukaan, ja Bondorffien huvila, jonne ei saa mennä. Lukija arvaa, että tämä on romaanin kummitustalo.
Edellisen kirjan sankari, Tavi, on nyt saanut täytettyä unelmansa. Tai ainakin siltä näyttää. Hän on päässyt opiskelemaan Aleran pääkaupungin akatemiaan. Ensimmäisen kirjan tapahtumien johdosta hän toimii myös valtakunnan ykkösmiehen, Gaius Sixtuksen, lähettinä ja luottomiehenä. Suoritus on siinäkin mielessä merkittävä, että Tavi on omiensa joukossa harvoja, jotka eivät lainkaan pysyt hallitsemaan Aleran luonnonhenkiä, furyja. Kuten arvata saattaa, Aleran juonittelujen ja kiipimisen läpikyllästämässä yhteiskunnassa tästä tulee kaikenlaisia ongelmia.
Ensimmäinen muutos sarjassa on tietysti aseman komentajan vaihtuminen. Muistelen aikoinani mekkaloineeni kovastikin muutosta vastaan, mutta taisi se kuitenkin loppujen lopuksi olla ihan perusteltu ratkaisu. Sinclair ei oikein olisi voinut jatkaa B5:n komentajanpallilla. Hän onnistui ajamaan itsensä niin nurkkkaan ensimmäisen kauden loppuun mennessä, että siitä tilanteesta ei oikein enää jatkomahdollisuuksia ollut. Ainoa mahdollinen ratkaisu oli kärrätä Sinclair jonnekin huitsin nevadaan ja tuoda hänet myöhemmin hetkeksi takaisin muuttuneena miehenä. Onneksi Michael O’Hare kuitenkin jaksoi tehdä War Without Endin kolmannella kaudella. 
