Riitta Niemistö
Päästäisperhe on menettänyt kotipesänsä, kun puimakone sen rikkoi syyskuun kolmastoista päivä. Väliaikainen pesä oli kurkkupurkissa, mutta se alkoi käydä talven lähestyessä ankeaksi ja pesänvälittäjänä toiminut kärppä, löysi perheelle paremman kodin auton peräkärrystä. Perheen lapset joutuvat vanhemmistaan eroon, kun kärry lähtee liikkeelle kesken syntymäpäiväjuhlien.
Poika tuntui tästäkin tykkäävän, mutta minua vierastutti se, miten ihmismäisiä tarinan eläimet olivat. Paljoa ei puuttunut Ankkalinna-tasosta, kun kärppä piti myyntipuheita ja päästäiset rakensivat pesäänsä tiskipöydän tulitikkulaatikoista ja söivät kermakakkua syntymäpäivänään. Tästä syystä luin tarinan alkupuolen varsin mekaanisesti.
Tarinan loppuratkaisu on kuitenkin peräti näppärä ja varsin hauska. Lapset kun joutuvat kaveinsa kanssa löytöeläintaloon, jota uhkaa lopettaminen. Tilalle olisi tulossa tonttupuisto. Hylätyt lemmikit on kuvattu huomattavasti uskottavammin ja sekä heidän että lasten kohtalo alkaa kiinnostaa.
Kun pojan kanssa päästiin kirjan loppuun, luin alkua itselleni vielä uusiksi. Kirjaa voi sanoa "ihan kivaksi", mutta jos eläinten olisi antanut olla eläimiä, se olisi ollut vielä parempi. Ongelma ei ollut niinkään sähköpostia toimittajille lähettänyt kissa, vaan sellainen turhanaikainen inhimillistäminen, mikä ei vienyt tarinaa eteenpäin. En oikein usko, että se vetosi edes lapseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti