Hannu Väisänen
Vapaus-puolue kannattaa täydellistä vapautta. Työntekijän on saatava tehdä vapaasti haluamaansa työtä ilman minkäänlaisia rajoituksia työajan ja -ehtojen suhteen. Itse asiassa työntekijän vapaus on täydellisintä silloin, kun vakituisia työsuhteita ei ole, vaan kaikki ovat yrittäjiä.Suomeen on saatava tuoda vapaasti halpatyövoimaa ulkomailta. Demokratia on täydellistä, kun kuluttajat saavat vapaasti äänestää lompakoillaan, millaisia tuotteita ja palveluita haluavat. Ammattiyhdistysliike ja yhteiskunnan sosiaalipalvelut ovat vapaan kilpailun este. Kvartaalitalous on liian hidasta globaalissa kilpailussa, ja neljännesvuosien asemesta tulosraportit annetaan kuukausittain.
Jääkiekon sääntöjä on muutettu niin, että peli antaa katsojille sitä, mitä nämä oikeasti haluavat: tappeluja. Samaa ideaa käytti amerikkalaisen jalkapallon osalta Norman Spinrad jo vuonna 1973 novellissaan The National Pasttime.
Vapaus-puolueen vaalikampanjaa tekee mainostoimisto nimeltä Totuus. Totuuden perustajan mielestä mainonnan perustotuus on, että kaikki mainonta on valehtelua, joten on valehdeltava täysin estoitta asiakkaan hyväksi. Tulos ratkaisee. Tuotteella ei ole väliä, tärkeintä on mainonnan siitä luoma mielikuva.
Vapaus-kirjan hahmot ovat joko menestyjiä, jotka ovat omaa etuaan ajavia paskiaisia, tai mitättömiä luusereita, jotka vain saavat, mitä ansaitsevat, koska eivät pysty parempaan. Siis menestyjien mielestä. Kirjailijan sympatiat ovat luusereitten puolella.
Hoh hoijaa. Dystopioita lukeneelle tässä ei ole mitään uutta. Kirjan päähenkilön mielestä hänen toimintansa tuntuu naurettavalta ja b-luokan elokuvasta lainatulta. Lukija on samaa mieltä, ja kirjan maailmassa tämä kirja kuuluisi luuserisarjaan. Tosin mainostoimiston nimi nostatti hymyn huuleen: Totuus on venäjäksi Pravda.
Kirjan ulkoasussa häiritsee se, että henkilöitten vuorosanoja ei ole erotettu muusta tekstistä millään tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti