Olipa kerran ihminen

Marko Ikäheimo

Nostalgiaosastolta, päivää. Olipa kerran avaruuden aloitus oli kohtuullinen muistojen vyörytys, mutta Olipa kerran ihminen on ihan omaa luokkaansa Bachin toccatan ja fuugan d-mollissa soidessa alkutekstien päällä. Samalla käy kouriintuntuvasti selville sarjan ikä. Alkumusiikki on kulunut rahisevaksi, eikä kuvakaan mitään teräväpiirtoa ole. Vaatimaton kuvanlaatu pisti jo ihmettelemään, millaisesta originaalista tämä DVD-julkaisu on oikein tehty.

Sisältö on kuitenkin ehtaa Barilléa. Tutut sankarimme Mestari, Lassi, Lissu ja Jätti lapsineen kulkevat eri inkarnaatioissaan läpi historian merkkitapahtumien (Psi ei tässä sarjassa ole vielä mukana). Mukana sähläämässä ovat tyhmä ja ahne Ärjy sekä hänen punatukkainen adjutanttinsa, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista. En muistanutkaan enää, miten suuri osuus kulloisestakin jaksosta keskittyy Ärjyn mätkimiseen.

Huppistaheijaa, jengiä lakoaa aika lailla

Sarjan väkivalta on reippaanpuoleista. Katselin Olipa kerran ihmisen viisivuotiaan kanssa, ja välillä materiaali oli aika  hurjaa, vaikka ikäsuositus boksissa onkin kolme vuotta.  Ihan suoraan ruudussa sitä ei näytetty, mutta esimerkiksi kansainvaelluksista kertovassa osassa pistettiin kauloja poikki melko sumeilematta. Ja kyllä Ranskan suuri vallankumouskin kohtalaista menoa oli. Onneksi toimintaan sen verran etäännytetty, että viisivuotias ei täysin mieltänyt kaikkia kauheuksia.

Kaksikymmentäkuusi puolen tunnin jaksoa ei ole  kovin paljon, jos koko maailmanhistoria elämä synnystä nykyaikaan pitäisi kattaa. Sarjassa keskitytäänkin Euroopan historiaan, pientä piipahdusta Amerikan mantereella lukuun ottamatta. Sarjan muiden kansojen kuvaus on nykypäivän valossa osittain hämmentävää. Erikoisesti afrikkalaisperäiset hahmot ovat suorastaan lakupekkatasoa. Eikä islamiinkaan hirveän paljon ruutuaikaan tuhlattu. Esimerkiksi  se, miten antiikin tieteen kukoistuksen hedelmät selvisivät yli keskiajan  islamilaisten oppineiden työn kautta, jäi kokonaan mainitsematta.

Mietiskelin myös, miten sarjan kuvaus Neuvostoliiton synnystä oli päässyt aikoinaan lävitse 80-luvun henkisestä ilmapiiristä. Silloin sentään tehtiin eduskuntakysely Commodore 64:n pelistä, jossa pikselilentsikkalla hyökätään fantasiamoskovaan!

On se silti vaan hieno sarja!

Pienistä epätarkkuuksistaan ja taiteellisen vapauden nimissä oikaistuista mutkista huolimatta Olipa kerran ihminen vaikutti aikanaan merkittävästi oman historiakiinnostukseni syntyyn. Näyttäisi siltä, että sarja vaikutti samalla tavalla silmät lautasen kokoisina sitä katsoneeseen viisivuotiaaseenkin. Vähintäänkin tuli pikkuinen pakko ryhtyä tilaamaan muita Olipa kerran-bokseja. Keksijöistä kertova osuus onkin nyt katselun alla.