Hannu Väisänen
Kun kirjan nimessä on sana Pendragon, sen aiheena lienee kuningas Arthur. Ei kuitenkaan tämän kirjan.Tai miten sen nyt ottaa.
Unkarilainen, Lontoossa mystiikkaa tutkiva János Bátky saa kutsun Walesiin Gwyneddin jaarli Owen Pendragonin kartanoon tutkimaan vanhoja käsikirjoituksia. Kartanon lähellä ovat Pendragonin sukulinnan rauniot.
Oikean Pendragonin linnan rauniot ovat Cumbriassa eikä Walesissa. Legendan mukaan linnan rakennutti kuningas Arthurin isä Uther Pendragon, joka myös kuoli linnassa sadan ritarinsa kanssa, kun saksit myrkyttivät linnan kaivon. Se on vain legenda, sillä historiasta tiedetään, että normannit rakensivat linnan 1100-luvulla (http://www.visitcumbria.com/pen/pendragon-castle.htm). Toisaalta Arthurin legendan walesilaisen version mukaan Arthur eli Walesissa 400-luvulla ja häntä kutsuttiin Gwyneddin prinssiksi. Szerbin kirjassa on lukuisia tällaisia viittauksia myös vähemmän tunnettuihin legendoihin, ja osa lienee jäänyt minulta huomaamatta.
János Bátky tietää olevansa epäkäytännöllinen humanisti, joka näkee kaiken, mutta varsinkin naiset, kirjallisuuden läpi. Hänen mielestään jaarlin tyttären Cynthian olisi oltava saavuttamaton linnanneito keskiaikaisten ritariromanssien tapaan.
Bátkyn mielipiteet naisista saavat nykylukijan hymyilemään ja joskus nauramaan ääneen. Niitä voisi pitää satiirina tai parodiana, vaikka ne on luultavasti esitetty vakavissaan ja ovat täsmälleen kirjan ilmestymisajan (1934) mukaisia.
Muutenkin kirjan huumorista on vaikea päätellä, onko se tahallista vai tahatonta, mikä johtuu siitä, että kirja on 77 vuotta vanha. Maailma on muuttunut paljon tänä aikana. Esimerkiksi yhdestä pikkukohtauksesta käy ilmi, että miehillä oli aina puku päällä ja solmio kaulassa. Se, että pyörtyneeltä mieheltä ruvetaan ensimmäiseksi löyhentämään solmiota naurattaa nyt, mutta oli 1930-luvulla varmasti hyvin tarpeellista.
János Bátkyn odottama rauhallinen tutkimustyö jaarlin kirjastossa muuttuu kummitusjahdiksi ja murhamysteeriksi, jossa on goottilaisen kauhuromantiikan ja klassisen, englantilaisessa herraskartanossa tapahtuvan salapoliisitarinan sävyjä.
Muutenkin hyvä kirja saa lisäpisteitä siitä, että se lienee käännetty suoraan unkarista eikä esimerkiksi englannin tai saksan kautta. Pisteitä tulee myös kirjan hienosta kansikuvasta ja vinjeteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti