Riitta Niemistö
Jo Muumien ja olemisen arvoituksen kannet tietävät hyvää. Etukannessa Muumipeikko katselee majakan huteria portaita, takakannessa Pikku Myy katselee vettä teatterin lattialuukusta. Johdannossa Jukka Laajarinne kertoo, että hän tutustui Muumikirjoihin lukiolaisena, kun oli muuttanut uudelle paikkakunnalle. Kirjan kuvaukset ulkopuolisuudesta kiehtovat.
En ole juurikaan filosofiaa harrastanut ja kirjassa käytetyt termit, kuten "toiseus" olivat minulle uusia. Teksti oli tällaiselle maallikollekin sujuvaa luettavaa, antoi ajattelemista ja jäsensi omia ajatuksiani.
Laajarinne ei anna tekstille muita kuin tulkintoja, kuin suoraan tekstistä nousevat. Hän ei ota huomioon ollenkaan, millaisessa maailmassa se on kirjoitettu. Niinpä hän kuvaa, kuinka hemulit, nuo reippaat terveellistä ja kehittävää elämää elävät normaaliuden perikuvat ovat tarinoissa ulkopuolisia. Minua on aina kiehtonut nimenomaan se, miten muumikirjoissa erilaisuus on normi ja tavallisuudessa on jotain epäilyttävää.
Laajarinne pohtii ihmisen vastuuta omista teoistaan Nipsun sanonnan "Muistakaa, että teemme tämän teidän vastuullanne" kautta. Minusta tämä koko pohdinta heijastaa nykyaikaa ja individualismin yletöntä arvostamista. Kun toimitaan ryhmässä, asiat eivät mene aina niin kuin ryhmän yksittäinen jäsen haluaa. Aikuisuuteen kuuluu myös kyky toimia toisin kuin itse oikeastaan haluaisi, jotta ryhmä pystyy toimimaan. Minusta Nipsun sanonta ei niinkään ole vastuunpakoilua kuin viesti siitä, miten hänet sivuutetaan päätöksenteossa.
En ole koskaan ajatellut oikeudenkäyntiä Tiuhdin ja Viuhdin matkalaukusta kafkalaisena. Voihan sen näinkin nähdä; Muumipapassa ja meressä Tove Jansson kehittelee teemaa Mörön ulkopuolisuudesta edelleen. Minusta kirjallisuudessa personoitu paha saa olla ihan pelkästään paha, eikä syrjitty tai väärinymmärretty. Tämä rooli kuuluu pahan palvelukseen langenneille. Mutta, mutta... tällä kertaa on pakko todeta, että Tove Jansson aloitti, kun pisti Muumipeikon Mörköä kesyttämään.
Kaiken kaikkiaan tämä kirja olikin hyvää vastamyrkkyä kesälomareissujen kohtaamisille Muumilaaksossa ja Muumimaailmassa. Minun on aina ollut vaikeuksia sulattaa Muumilaakson asukkaiksi puettuja ihmisiä, jotka juttelevat mukavia lapsille. Jotenkin on sellainen olo, että jotain kovin oleellista jää näiltä sinänsä ihan mukavilta hahmoilta tavoittamatta. Laajarinteen kirjasta se puuttuva löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti