Johnny Mnemonic vs. Scaramouche

Marko Ikäheimo

Katselin sairaspäivän ratoksi DVD-hyllystä Scaramouchen (arvostelu vanhassa Kalaksikukossa). Elokuvaa katsellessa mieleen tuli juuri äskettäin arvostemani Johnny Mnemonic. Sisällön puolesta kahdella elokuvalla ei ole juurikaan yhteistä, eipä juuri muutenkaan. Lähinnä mielleyhtymä tuli siitä, miten täydellisen vastakkaisia elokuvat ovat käsikirjoituksiltaan.

Kuten aikaisemmassa arvostelussa tuli todettua, Johnny Mnemonic on juonenkuljetukseltaan melkoisen anarkistinen kokemus. Pääosin tämä varmaankin johtuu siitä, että paniikkiin joutunut tuotantoyhtiö leikkasi elokuvan uudestaan. Lopputuloksessa juonenkäänteet tulevat vastaan varsin hallitsemattomasti. Jostakin kumman syystä lopputulos on kaikessa arvaamattomuudessaan nautinnollista seurattavaa.

Scaramouche onkin sitten toista maata. Jos Johnny Mnemonic on freestyleä, niin Scaramouche on sitten J.S. Bachia tiukassa johdonmukaisuudessaan. Elokuva on itsessään täynnä Technicolor-maailman ja operettien räiskyvyyttä, mutta sen jokaiselle juonenkäänteelle löytyy peruste jostakin aikaisemmasta tapahtumasta. Kaikki mitä roolihenkilöt tietävät tapahtumista, he ovat kuulleet jossakin vaiheessa aikaisemmin (tai joissakin tapauksissa, salakuunnelleet).

Itse asiassa, samankaltainen vastakkainasettelu voidaan tehdä myös Pirates of the Caribbean -sarjan elokuvien välillä. Ensimmäisessä elokuvassa sisäinen logiikka toimii moitteettomasti. Jopa siinä määrin, että yhdessä kohtauksessa elokuvan suurin tähti, Johnny Depp, selittää Orlando Bloomin hahmolle tapahtumien taustoja (asia, jota ilmeisesti näyttelijät eivät kovin mielellään tee). Myöhemmissä osissa tapahtumia sitten lätkitään hieman summanmutikassa peräkkäin. Sarjan viimeisin elokuva taas palaa jossakin määrin ensimmäisen jalanjäljille, mutta lievää löperyyttä siinäkin on havaittavissa.

Kumpi lähestymistapa on sitten loppujen lopuksi parempi? Ehkä molemmilla on aikansa ja paikkansa. Scaramouchesta voi nauttia, kun haluaa järjestystä maailmaan. Johnny Mnemonicin taas kuvastaa paremmin modernia sekaannusta ja päämäärän puutetta.