Frans Kedes
Osa 1
Piha oli kesällä lämmin ja aurinkoinen mutta loppusyksyllä useimmiten lohduton ja tuulinen. Pihapiiriä reunustivat harmaat hirsirakennukset. Vanha perinteinen Eteläpohjalainen tuparakennus, jauhoaitta eli puori ja vanha saunarakennus, joka palveli enää lähinnä romuvarastona. Lisäksi oli kivirunkoinen pärekattoinen navettarakennus, johon kuului navettakeittiö; kyökki. Kyökin yhteyteen oli rakennettu uusi sauna. Navettarakennus jatkui isolla heinäladolla. Heinäladon pihanpuoleiselle sivulle oli rakennettu talli hevoskärryille ja työkoneille ja nykyisin se tarjosi suojan pienelle punaiselle Valmet-merkkiselle traktorille. Hieman navetan yläpuolella mäessä sijaitsi hevostalli. Tallin sisällä oli erotettu lautaseinällä pieni tila kanalalle. Kanalan puoleiselle ulkoseinälle oli puhkaistu hirsiseinään aukko ja laudoista oli rakennuttu ramppi kanojen kulkea tallin ja navetan väliselle tunkiolle. Aukon sai suljettua luukulla. Tallin yhteyteen oli myös rakennettu lautarakenteinen kaksireikäinen huussi. Suuri tuomi ja komea iso koivu reunustivat pihapiiriä. Vähän etäämpänä oli puuliiteri, missä oli myös talon ajokoiralla koppi. Liiterin seinässä koiralla oli kulkuaukko ja pitkä juoksuvaijeri lähti seinästä aukon yläpuolelta kohti metsän ensimmäisiä puita. Pihan keskustassa oli kivillä kehystetty kukkapenkki, joka kukoisti kesällä ja siinä kasvoi myös lähes tuvan korkuinen hajuhernepensas. Vanha myllynkivi oli pyöritelty koristeeksi kukkapenkin keskustaan. Lähelle pihan keskustaa oli kaivettu myös vesikaivo. Kaivo oli syvä ja sen kylmä ja kirkas vesi pulppusi sinne suoraan maanalaisesta lähteestä.Vanhus istui selkä aitan seinää vasten ja katseli tarkasti kohti metsän reunaa. Tästä näkyi hyvin puuliiteri ja sen edusta. Koiran hihna roikkui katkenneena juoksuvaijerin varassa. Koira, Raju, virui kauempana verisenä ja hiljaa inuen tuskin hengissä. - Karhu, sanoi vanhus ääneen itselleen. Siellä missä koiran juoksuvaijeri loppui keskenkasvuiseen mäntyyn oli aidassa aukko. Tai oikeastaan aitaa oli laossa useiden metrien matkalta; piikkilanka oli poikki ja ainakin kolme aidan seivästä oli katkennut aivan maanrajasta. Vanhus ei ollut mennyt heti katsomaan kuinka pahasti koira oli loukkaantunut, koska näki jonkun kookkaan hahmon olevan vielä sisällä puuladossa. Hirsien välisistä raoista näkyi kuinka tumma varjo liikkui levottomasti edestakaisin. – kuin vaanien , ajatteli vanhus. Hän mietti miten ihmeessä karhu oli päässyt sisälle liiteriin pienestä aukosta, joka oli tehty varta vasten koiran kuljettavaksi. Kuului varisten raakkumista, jossain kauempana möykkäsi moottorisaha ja tuulen ääni suhisi metsänrannan korkeiden havupuiden latvoissa. Koiran vaimea inuminen oli kuultavissa juuri ja juuri. Puuliiterin sisällä oleva hahmo ei päästänyt ääntäkään.
Samalla kun vanhus suoristautui ja kääntyi hakeakseen metsästyskiväärin tuvasta, päästi koira viimeisen valittavan huutonsa. Monta muistoa vilahti alakuloisen vanhan miehen mielessä. Ajokoiran riemun ulvahdus talvisella metsästysreissulla, kun se oli löytänyt jäniksen makuuksilta peltojen välisestä ojasta. Rakas metsästyskumppani nukkumassa nuotion lämmössä pidemmän metsästysreissun taukotulilla. Kyynel ei kostuttanut silmäkulmaa mutta mielen valtasi alakulo ja haikeus. Taas yksi etappi oli ohi hänen elämässään. Nopeasti alakulo vaihtui vihaksi hänen kävellessä kohti tuvan ulko-ovea. Pihasepeli rasahteli hänen nahkasaappaittensa alla askelten ollessa nyt ripeät, ripeämmät kuin vuosiin. Hän riuhtaisi tuvan oven auki ja astui porstuaan, jonka seinään isketyissä sepän takomissa nauloissa roikkuivat talon metsästysaseet. Vanhus hylkäsi ajatuksen ottaa metsästyskiväärin ja valitsi sen sijaan Remington- merkkisen puoliautomaattisen pumppuhaulikon. Hän otti eteispiirongin laatikosta kourallisen haulikonpanoksia, joista yksi oli täyteispanos, jota oli pitänyt aina mukanaan metsästysreissuillaan suurpetojen varalta. Täyteispanoksessa oli yksi iso hauli ja läheltä ammuttuna se pysäyttäisi jopa karhun. Hän latasi tottuneesti haulikon painamalla panokset haulikon alaosasta liipaisinkaaren edessä olevasta reiästä sisään yksitellen ja sen jälkeen yhdellä rivakalla pumppausliikkeellä panos meni piippuun laukaisuvalmiiksi. Vanhus kytki aseen varmistimen pois ja lähti määrätietoisesti kohti puuliiteriä.
Kävellessään pihan yli hän huomasi kuinka hiljaista oli. Variksetkin olivat lentäneet jonnekin kauemmaksi ja tuuli oli laantunut. Ilma oli myös muuttunut jollakin tavalla valoisammaksi ja auringon lämpö tuntui selässä . Kaikki tuntui yhtäkkiä rauhalliselta ja oli kuin mitään vaaraa ei olisi koskaan ollutkaan. Koira makasi kuin nukkuvana liiterin vasemmalla puolella kiveä vasten auringossa. Turkissa ei näkynyt jälkiä väkivaltaisesta kuolemasta. Liiteri oli tyhjä. Mutta vaaran tunne palasi taas, kun hän katsoi katkenneeseen juoksuhihnaan ja kaadettuun aitaan. Maassa näkyi sekaisin koiran ja isomman eläimen jalanjälkiä. Varmasti ei voinut tunnistaa kuuluivatko isommat kynsien jättämiin painaumiin päättyvät jäljet karhulle vai isokokoiselle ajokoiralle. Veriroiskeita näkyi myös kamppailupaikan ympäristön kivien kyljissä. Vanhus laittoi aseen hihnasta olalleen ja nosti kuolleen koiran syliinsä ja kantoi sen pihaan. Hän asetti haulikon nojaamaan talon seinustaan. Vanhasta saunasta hän haki risaisen maton, johon kietoi koiran ruumiin. Lapio löytyi navetan seinustalta. Hän hautasi koiran pihatuomen juureen pehmeään multaan. Vain pieni kumpu jäi merkiksi koiran haudasta. Pian sekin tasaantuisi eikä sitä enää erottaisi ympäristöstään. Nyt Vanhus oli kokonaan yksin eikä hänellä ollut enää ketään. Selkä kumarassa vanhus käveli sisälle tupaan. Uppoutuneena ajatuksiinsa hän pumppasi haulikosta panokset isoon kouraansa ja laittoi ne porstuan lipaston laatikkoon. Aseen hän ripusti takaisin naulaan roikkumaan.
Koko loppupäivä kului kuin unessa. Turtumus oli vallannut hänen mielensä eikä hän kyennyt oikein käsittelemään aamun tapahtumia. Mieli koitti ymmärtää mitä edellisyönä tai aamun tunteina oli oikeasti tapahtunut. Miksei hän ollut herännyt aidan rikkoutumisen tai koiran kuolinkamppailun aiheuttamiin ääniin? Hän muisti ainoastaan kovan tuulen kohinan puiden latvoissa ja talon nurkissa ennen nukahtamistaan edellisiltana. Vanhus syytti itseään, koska ajatteli että olisi voinut pelastaa koiran jos olisi herännyt ajoissa. Hän söi vaatimattoman lounaan vasta myöhemmin iltapäivällä; perunoita, suolakalaa ja ruisleipää ja kävi sitten päivälevolle. Kauaa hän ei kuitenkaan kyennyt pysymään paikoillaan vaan nousi jalkeille ja käveli mietteissään ulos tuvasta. Kuin unissakävelijä , jälkeenpäin hän ei olisi kysyttäessä muistanut mitä oli tehnyt, hän käveli tallille avasi oven ja katseli mitään näkemättä tyhjää hevostallia. Hän sulki oven ja avasi sitten kanalan oven. Tunkkainen haju iski vastaan tyhjästä kanalasta. Kanalasta ei kuulunut kanojen kotkotusta eikä yhtään munaa löytyisi enää pesistä. Seuraavaksi hän käveli navetan ovelle ja avasi sen. Vanha kivinavetta oli tyhjä ja hiljainen. Auringon valo siivilöityi likaisesta ikkunasta ja valaisi tyhjät karsinat. Hän sulki oven ja kääntyi oikealle ja avasi vielä seuraavan oven ja astui sisään kyökkiin. Navettakeittiön ovi jäi roikkumaan saranoidensa varassa. Vanha kivinavetta oli joskus roudan aikaan notkahtanut rakennuksen siitä päästä hieman alemmaksi ja siitä lähtien ovi retkahti aina selälleen avatessa ja ovea oli nostettava voimalla kahvasta ylöspäin kiinni laitettaessa. Kyökissä oli oviaukosta vasemmalla puolella seinään muurattu vesiallas maitotonkkien jäähdyttämistä varten. Altaaseen oli pumpattu kylmä vesi suoraan pihan kaivosta mutta ruosteinen käsipumppu ei toiminut enää. Vastakkaisella seinustalla oli lämmitettävä iso vesipata. Vesipata oli ollut käyttämättömänä sen jälkeen kun vanhus oli hankkinut saunaan uuden vesisäiliöllä varustetun kiukaan. Kyökin nurkassa lojui vielä lypsyastioita ja maitotonkka ja muuta tarpeettomaksi jäänyttä karjanhoitoon ja lypsymaidon jalostamiseen tarvittua tavaraa; siivilöitä, kannuja ja muuta sellaista. Jo usean vuoden ajan hänellä oli aikomuksena kuljettaa tarpeettomat romut kaatopaikalle pitäjän rajalle, mutta traktori ei ollut suostunut käynnistymään enää vuosiin ja sen korjaaminenkin oli jäänyt tekemättä.
Kyökistä avautui ovi suoraan saunan puolelle. Saunan lattialla oli valmiina sylyksellinen koivuklapeja. Hän täytti kiukaan pesän puilla, repi vähän tuohta sytykkeeksi ja raapaisi tulitikun palamaan. Ensimmäisen sytytetyn tikun pientä liekkiä hän tuijotti tyhjin silmin kunnes liekki tapasi sormenpäät ja refleksi avasi sormien otteen. Tulitikku putosi kostealle betonilattialle hiljaa sihahtaen. Toisella tikulla hän sytytti tuohen palamaan ja laittoi sen pesään puiden väliin. Hän sulki pesäluukun ja istui hetkeksi saunajakkaralle kuuntelemaan tulen ääntä puiden alkaessa palamaan. Kohta hän nousi ja haki puuliiteristä lisää puita ja pudotti ne sylistään kiukaan viereen lattialle missä oli jo ennestään puista tullutta roskaa. Sitten hän otti lauteilta kaksi vesiämpäriä ja haki kaivosta vettä. Hän täytti kiukaan vesisäiliön ja palasi tupaan odottelemaan saunan lämpiämistä.
Rentouttavissa löylyissä voi antaa mielen tyhjentyä kaikenlaisista turhista ajatuksista, jotka estävät näkemästä omaan sisimpäänsä rauhassa . Sauna on ehkä parhaita paikkoja tuohon transsinkaltaiseen tilaan pääsemiseksi. Kova löylynheitto auttaa sekin rentoutumaan mutta taitavasti löylyjä jaksottamalla saattaa päästä täydellisen rentoutuneeseen mielentilaan.
Vanha mies riisuutui tuvassa ja asetti vaatteensa keinutuolin selkämykselle, hän kietoi pyyhkeen lanteilleen ja otti olutpullon jääkaapista. Paljain jaloin hän käveli alkusyksyisen pihamaan poikki. Teräväreunainen sepelimurske pihamaalla teki paljaaseen jalkapohjaan kipeää ja askelta joutui hiukan keventämään. Hän huomasi ilman olevan tyyni ja leuto ja havaitsi kuinka parvi pikkulintuja oli vallannut pihan puut. Satojen tiaisten ja punarintojen tirskunta ja siritys saatteli häntä saunalle.
Kiukaan kihahdus silloin tällöin ja tulen ääni kiukaan pesässä olivat ainoat äänet pitkään aikaan mitä korva erotti. Mieleen tulivat lapsuuden saunassa käynnit. Mitään ikävää tai pahaa muistoa ei ollut vanhukselle jäänyt mieleen lapsuuden saunahetkistä.
Myöhemmin tuvassa saunasta tultuaan hän otti jääkaapista olutpullon ja avasi sen seisaaltaan jääkaapin edessä. Hän istuutui tuvan keskellä olevaan keinutuoliin, joka oli käännettynä nurkassa olevaa televisiota kohti. Televisio oli kiinni ja sen ruudusta heijastui hieman vääristynyt kuva tuvasta ja vanhasta miehestä , joka istui keinutuolissa olutpullo kädessään pyyhe lanteillaan ja selkänojalle asetetut vaatteet pään takana niskatukena. Mies istui pitkään ottamatta pullosta kulaustakaan. Oli hiljaista mutta ei täysin; oli alkanut taas tuulla. Nyt oli jo hämärämpää ja jokin sisimmässä aavisti että tuuli yltyisi vielä ja kun ilta vaihtuisi yön pimeään tulisi myrsky. Tuuli heitti välillä sadepisaroita ikkunaan. Ääni kuulosti siltä kuin joku naputtelisi sormenpäillään lasia vasten. Yläkerran ikkunoista kuului välillä terävämpi napautus ja kolahdus. Talon päädyssä kasvavan vaahteran oksat ylettyivät seinään asti. Puun oksat ulottuivat talon ulkoseinään ja raapivat seinää ja ikkunoita. Aamun tapahtumat palasivat mieleen uudelleen ja sama apea tunne kuin oli tullut välittömästi koiran hautaamisen jälkeen valtasi jälleen hänen mielensä. Ja väsymys. Hän istui vielä tovin keinutuolissa juoden hiljakseen olutpullon tyhjäksi, nousi sitten ja sammutti tuvasta valot ja kävi nukkumaan tuvan seinustalla olevaan vanhaan puusänkyyn.
Yö oli musta ja tuuli kohisi tasaisesti talon ikkunoita vasten. Vanhus nukkui raskaasti koko yön ja heräsi aamulla kun oli vielä pimeää. Päivä alkoi normaalisti eikä mitään erityistä tapahtunut. Päivällä hän kävi korjaamassa aidan puuliiterin takaa. Mitään uusia jälkiä ei löytynyt karhun –karhu se oli, uudesta käynnistä ihmisasutuksen lähellä ja syksy jatkoi etenemistään kohti talvea alakuloisena ja harmaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti