Hannu Väisänen
Normandian maihinnousu kesällä 1944 epäonnistui. Saksa kävi kukistamassa Neuvostoliiton, teki sitten maihinnousun Englantiin ja valtasi lähes koko saaren. Harvoin näkee yhtä typerää vaihtoehtohistorian lähtökohtaa. Saksan maihinnousu vuonna 1940, jolloin sitä suunniteltiin, olisi paljon "realistisempi".
Asia on parasta unohtaa mahdollisimman pian.
Seitsenmiehinen saksalainen partio lähetetään pieneen, muutaman talon kokoiseen walesilaiseen kylään. Sieltä miehet ovat paenneet nummille "taistelemaan saksalaisia vastaan". Pian naapurikaupungissa epäillään, että kylän naiset ovat liian läheisissä tekemisissä vihollisen kanssa. Naisten ja saksalaisten sotilaiden elämää seurataan yhden talven ajan. Lumi tukkii tiet ja kontaktit muuhun maailmaan ovat vain satunnaisia, ja naiset tarvitsevat miesten, vaikka saksalaistenkin, apua maatilan töissä.
Myönteistä kirjassa on se, että saksalaiset eivät ole stereotyyppisiä natseja, vaan tavallisia sotilaita, jotka ovat tyytyväisiä siitä, että ovat saaneet komennuksen, jonka aikana hengenlähtö ei ole kovin todennäköinen, ja jotka olisivat onnellisia, mikäli heidän esimiehensä unohtaisivat heidän olevan olemassa.
Kielteistä puolestaan on se, mistä olen valittanut aiemminkin myös tämä kirja huutaa: tehkää minusta elokuva. Mieluummin katson elokuvan elokuvana kuin luen sen kirjana.
Toive elokuvasta on toteutunut, ja (kliseevaroitus) ehkä romaanin lähtökohta on tarkoitettu amerikkalaisille elokuvan katsojille, jotka eivät tiedä toisesta maailmansodasta muuta kuin Normandian maihinnousun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti