Hannu Väisänen
Ollaan muutaman sadan vuoden päässä tulevaisuudessa ilmaston lämpenemisen ja merenpinnan nousun jälkeen. Entinen yhteiskunta on romahtanut. Teknologian taso on korkeampi kuin yleensä romahduksen jälkeistä aikaa kuvaavissa dystopioissa. Ydinvoimaa ei mainita sanallakaan, mutta ilmeisesti öljy on loppunut. Muovihaudoista eli nykyisiltä kaatopaikoilta kerätään entisajan tavaroita uusiokäyttöön. Yllättävän paljon niitä on säilynyt toimintakunnossa.Maapallon johtava valtio on kiinalainen Uusi Qian. Teemestarin kirjan tapahtumapaikka on sen vähäpätöisellä syrjäseudulla, kylässä Kuusamon lähellä. Kirjan päähenkilö on teemestarin tytär Noria, josta isä kouluttaa uutta teemestaria, vaikka perinteitten mukaan naisten ei pitäisi olla teemestareita.
Dystopian kaavaan kuuluu, että Noria ei ole tyytyväinen asioiden tilaan. Hän ja hänen ystävänsä löytävät muovihaudasta cd-levyjä. Ystävä sattuu löytämään vanhan cd-soittimen ja saa sen toimimaan. Löytämiään cd-levyjä kuuntelemalla he ja lukija saavat infodumppeja menneistä oloista. Vanhemmassa kirjallisuudessa tällainen näppäräsorminen hahmo olisi poika, mutta tässä hän on tyttö, Sanja.
Hyvä ratkaisu on, että Emmi Itäranta ei kerro tarkkaan, mitä cd-levyillä oli eli millä tavalla nykypäivän oloista päädyttiin kirjan kuvaamaan maailmaan. Tulevaisuuden ennustaminen, vaikka tarkoitus ei olisikaan ennustaa, menisi kumminkin pieleen, ja kirjan vanhentuisi nopeasti. Tässä kirja toi mieleen Anna-Kaari Hakkaraisen kirjan Verkko, jossa ei kerrottu, miten Suomi päätyi Neuvostoliiton osaksi.
Kirjan tapahtumat etenevät yhtä hitaasti kuin itämainen teeseremonia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti