www.jenniferleecarrell.com
Hannu Väisänen
Huokaus. Taas yksi Da Vinci -klooni.
Yhdysvaltalainen Kate Stanley on Lontoossa ohjaamassa Shakespearen Hamletia. Hänen tutkijakollegansa Roz kertoo, että on saanut selville jotain järisyttävää, mutta ei kerro yksityiskohtia. Sitten Roz pääsee hengestään ja Kate ajautuu etsimään Shakespearen kadonnutta näytelmää. Hän saa avukseen jamesbondmaisen komean tyypin Ben Pearlin, ja sanomattakin on selvää, että heidän välilleen kehitellään romanssia.
Katen tavoin lukija ihmettelee, miksi Roz ei sanonut suoraan, mistä on kysymys? Toisin kuin Kate lukija tietää vastauksen: silloin tämä kirja vihjeiden perästä ravaamisesta olisi jäänyt kirjoittamatta. Lisäksi Kate, ja lukija, pohtii, miten Ben löytää aina keinon, jolla he pääsevät pälkähästä. Lukijaa jää myös vaivaamaan, miten Ben saa kuljetettua pistoolinsa lentokenttien turvatarkastusten läpi :-).
Jos kirjasta pitää sanoa jotain hyvää, niin se on (ilmeisesti kuitenkin tahaton) huumori silloin, kun meno on kuin jossain kohelluskomediassa.
PS. Samannimisen, mutta vielä hölmömmän kirjan tekivät muutama vuosi sitten Erlend Loe ja Petter Amundsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti