Marko Ikäheimo
Kulttuuri-sarjan kirjojen todellisuudessa älyllisten olentojen tietoisuus voidaan latada virtuaalitodellisuuteen. Useimmat sivistyneet yhteiskunnat tunnustavat tällaisissa ympäristöissä elävien olemassaolon oikeutuksen. Kun resurssit eivät ole rajoituksena, näihin maailmoihin voi luoda millaisia taivata tahansa. Tietysti tästä seuraa myös se, että jotkut kieroutuneet sivilisaatiot käyttävät samaa teknologiaa omien erityisten helvettien luomiseen. Helvettien olemassaoloa kannattavien ja vastustavien yhteiskuntien välinen epäsopu puhkeaa loppujen lopuksi avoimeksi sodaksi. Asiaankuuluvasti tässä sodassa taistelut käydään virtuaalisilla taistelukentillä.
Tapahtumiin sekaantuu myös Kulttuuri, tuo hyvää tarkoittava ylivalaistunut supersivilisaatio. Kulttuuri merkitsee tietysti myös suunnattomia avaruusaluksia ja niitä ohjastavia superälyjä, mieliä. Mielten ääretön älyllinen kapasiteetti ei tietystikään merkitse sitä, etteikö niillä voi olla omia persoonallisuusoikkuja ja -omituisuuksiaan. Jotkut mielet vaikuttavat kauniisti sanottuna täysin kaheleilta.
Banks ei petä
Surface Detail on hieman suoraviivaisempi kuin suuri osa Banksin SF-tuotannosta. Siitä ei löydy Use of Weaponsin vastakkaisiin suuntiin ajassa kulkevia juonilinjoja. Ympäristökään ei ole samalla tavalla mieltäräjäyttävä kuin Matterin sisäkkäisistä planeetoista koostuva maailma. Kirjan helvettikuvauksetkin ovat kaikessa rajuudessaan aika perinteisiä. Tämä helpottaa uhrien kärsimyksiin samaistumista, vaikka nillä sattuukin olemaan ihmisistä poikkeava anatomia. Kirjan juoni ei ole kuitenkaan missään mielessä yksinkertainen. Suhteellisen yksinkertaisen perustarinan ympärille Banks kutoon rinnakaisten juonien verkon. Lopussa jokaisella yksittäisellä juonteella on tarkkaan harkittu osansa kokonaiskertomuksessa.
Tuttuun tapaansa Banks on myös hyvin armoton lukijaa kohtaan. Hänen helvettinsä on todellakin ikuisen kärsimyksen paikka, eikä sitä kuvatessa juuri kauhukuvissa säästellä. Hirveyksillä ei mässäillä, mutta tässä universumissa on kuitenkin tosi kyseessä. Kirjan antaa myös varsin epämiellyttäviä rinnastuksia nykyiseen maailmanmenoon. Epäilemättä nykymaailmastakin löytyy tahoja, joiden mielestä tällainen ikuinen rangaistus olisi hyvä ajatus.
Kulttuuri-sarjan kirjojen aloittaminen on minulle jostakin syystä aina hieman työlästä. Kirja ei pyri tekemään tarinaan sisäänpääsyä mitenkään erityisen helpoksi. Mutta tapahtumien alkaessa jyräämään, se onkin sitten menoa. Puolivälin jälkeen lukutuokiot pitenivät pitenemistään, eikä viimeistä sataa sivua malttanut mitenkään jättää kesken.
Banksin kirjojen tasaista nerokkuutta ei voi kuin ihmetellä. Aivan kuin hän olisi kykenemätön kirjoittamaan huonoa kirjaa. Osa kirjoista saattaa olla ehkä hieman loistokkaampia kuin toiset, mutta "huonoimmatkin" tuotokset pesevät 99 % kilpailijoista mennen tullen. Surface Detail ei ehkä ole kirja, josta kannattaa aloittaa kirjailijan tuotantoon tutustumisen. Kulttuuri-sarjan perusteet tuntevalle se ei tuota pettymystä. Kovin herkkätunteisille kirjaa en voi suositella ronskien helvettikuvausten vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti