Riitta Niemistö
Olipa jännittävä!
Poika arvioi ensimmäisen näkemänsä elokuvan pelottavaksi, mutta kuitenkin kivaksi kokemukseksi. Kävimme katsomassa kaksiulotteisen version, koska päätoimittaja Ikäheimo arveli, etteivät lasit kumminkaan pysyisi nelivuotiaan päässä, ja koska tämä näytös sopi muutenkin paremmin perheemme aikatauluihin. Se osoittautuikin oikein hyväksi ratkaisuksi. Poika kyhnytti kaikki vähääkään jännittävämmät kohtaukset sylissäni ja kysyi pari kertaa, josko lähdettäisiin jo kotiin.En tottavieköön muistanutkaan, miten jännittävä Muumipeikon ja pyrstötähden tarina onkaan. Voi olla, että kauheuksien näkeminen valtavan isolla valkokankaalla vielä pahensi pelottavaa vaikutelmaa. Muumipeikko oli pistetty sanomaan, että seikkailuissa sankareille käy aina lopulta hyvin, mutta se ei poikaa rauhoittanut. Alkutekstejä poika oli katsellut haltioissaan ja vasta lopputekstien aikana poika rentoutui uudestaan.
Äiti tykkää
Minä olen pitänyt kovasti näistä uusvanhoista muumi-animaatioista, vaikken japanilaissarjaa oikein voi sietää. Näissä animaatioissa on tarinoiden rosoisuus säilynyt paremmin: esimerkiksi Nuuskamuikkunen polttaa piippua ja hänen vaatteensa näyttävät niin kuluneilta kuin pitääkin. Pidin myös kovasti tästä uusimmasta elokuvasta, tarinassa oli kivasti hauskuutta ja jännitystä ja alkuperäisen tarinan henki oli säilynyt hyvin.Kun Muumien maailmaa alettiin julkaista, tajusin, miksi minusta sininen muumitalo näyttää oudolta, vaikka se on kirjojen kuvauksen mukainen. Olen näitä katsonut joskus lapsena ja siitä tällainen muistikuva. Elokuvan alussa mietin, onko tämän animaation tuominen valkokankaalle kumminkaan mielekästä. Kuva oli suhruinen eikä se suhruisuus johtunut pelkästään pyrstötähdestä ja elokuva on muodoltaan sikermä seikkailuja. Siinä mielessä täyspitkän elokuvan muoto on kyllä perusteltu, että kertomus Muumilaaksoa uhkaavasta vaarasta on enemmän kuin vain kehyskertomus.
Kun tämä elokuva ennen pitkää DVD:nä julkaistaan, se epäilemättä päätyy meidänkin kokoelmaamme. Elokuvissakäymisessä on aina oma tunnelmansa, mutta muuten en usko elokuvan juuri kärsivän pienemmästä ruudusta. Olisikin mielenkiintoista tietää, millainen elokuvakokemus oli kolmiulotteisena.
Olin katsomassa tuon elokuvan 12-vuotiaan Ruususen ja 5-vuotiaan Prinssin kanssa
VastaaPoistaRuususta näytti välillä kyllästyttävän ja Prinssi oli suurimman osan
ajasta sylissäni kun pelotti niin, mutta jälkeenpäin sanoi pitäneensä,
vaikka muutamaan kertaa ehdotti poislähtemistä.
Tuosta elokuvasta kyllä huomasi selvästi kuinka nopeita leikkauksia nykyohjelmissa ja -elokuvissa onkaan ja kuinka nopeaa juoni kiitää.
mietin että ehkä se senkin takia on noille pienille erityisen jännittävää, kun jännittävä kohta kestää niin pitkään
Juu, totta! Mietinkin monta kertaa pelokas poika sylissäni, että koska tämä kohtaus loppuu.
VastaaPoistaPäätyihän se DVD meidän kokoelmaamme. Kun tultiin kohtaukseen tunnelissa, poika käski hypätä sen yli. En kirjastakaan saanut sitä kohtausta lukea.
VastaaPoistaTässä tulee kyllä lapsi äitiinsä. En minäkään tykkää kauhusta.