Riitta Niemistö
Luin Muumipapan urotöitä nelivuotiaalle eikä tämä oikein jaksanut kuunnella. Ihmettelin hänen käytöstään, koska Vaarallinen juhannus oli luettu läpi kahdella rupeamalla ja Taikurinhattukin luku kerrallaan. Pelkäsin jo muumikirjojen menettäneen viehätyksensä, mutta tämän jälkeen Muumipeikkoa ja pyrstötähteä kuunneltiin taas hievahtamatta.
Muumipapan urotöissä on hyvätkin kohtansa, mutta ei siitä mihinkään pääse, että tarina laahaa. Kirjoittaja tuntuu välillä kompastelevan omaan nokkeluuteensa: esimerkiksi laittomien siirtokunta tuntuu olevan olemassa vain, jotta kirjailija pääsee kommentoimaan suomalaistaitelijoiden touhuja Pariisissa. Parodia muistelmista ei tietenkään iske nelivuotiaaseen eikä sen tarvitsekaan iskeä, mutta lasta tosissaan kiinnostava taso puuttuu kokonaan. Välillä aikuisenkin kiinnostus herpaantuu. Hahmot ovat kyllä kiinnostavia, mutta vain matkalla puutarhajuhliin tarina lähtee kunnolla lentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti