Harry Potter ja Curling-äidit

Riitta Niemistö

Nykyäitien suurimpia pelkoja tuntuu olevan se, että tulee annettua lapselle liian usein jotain mitä tämä haluaa. Niinpä äidit tuntuvat kisaavan siitä, kuka on jämäkin kasvattaja ja kestää pisimpään lapsensa pettynyttä huutoa, näin ainakin, jos on nettikeskusteluihin uskominen. Samalla, kun omaa jämäkkyyttä kehutaan, kerrotaan paheksuen siitä naapurin penikasta, joka saa aina mitä tahtoo. Tällaisen pilallehemmotellun lapsen äitiä kutsutaan usein Curling-äidiksi.

J.K. Rowling on luonut Petunia Dursleyssa karikatyyrin nykyajan Curling-äidistä. Kun Dudley saa raivarin milloin mistäkin, Petunia se on heti valmis palvelemaan. Niinpä Dudley kasvaa hemmotellusta pikkupojasta teiniksi, joka terrorisoi paitsi perhettään, myös koko naapurustoaan.

Harry Potter asuu lähes koko lapsuutensa Dursleyn perheen luona, mutta häntä ei tottavie hemmotella. Miten Harrysta kasvaa kuitenkin tasapainoinen nuori ja aikuinen, joka pystyy pelastamaan maailman? Siinä missä Dudley on aina saanut, mitä on halunnut, Harrya on laiminlyöty ja jopa pahoinpidelty. Eikö tällaisen lapsuuden pitäisi myös näkyä?

Vauvavuosi suojaa

Harrya suojaa paitsi äidin rakkaus taian kautta, myös molempien vanhempien rakkaus - ihan samalla tavalla kuin jästivanhempienkin rakkaus jästilapsia suojaa. Harry ei viettänyt koko lapsuuttaan Dursleyn perheen luona. Harryn ensimmäinen elinvuosi oli niin onnellinen kuin vauvavuosi voi onnellinen olla. Ei hän tiennyt meneillään olevista sodista mitään. Hänellä oli rakastavat vanhemmat, jotka pitivät hänestä huolta.

Usein sanotaan, että se ihan ensimmäinen elinvuosi on lapsen kehityksen kannalta kaikkein merkityksellisin. Vaikkei kukaan ensimmäisestä elinvuodestaan mitään muista, niin muistijälkiä vuosi jättää. Kun rakastavat vanhemmat vauvastaan huolehtivat, vauva oppii, että häntä arvostetaan. Se muisto jää niin syvälle ihmisen sisimpään, että sitä ei voi myöhemmin täysin pilata eikä myöskään täysin korjata.

Voldemortin pahuuden pohjimmaisena selityksenä on laiminlyöty lapsuus: isä hylkäsi äidin ja äiti kuoli synnytyksessä. Vaikka tarina on samantapainen kuin Harrylla, tarinassa on iso ero. Harryn ensimmäinen elinvuosi oli onnellinen, Tom Valedro joutui orpokotiin. Suomessa (ja arvelisin että mahdollisuuksien mukaan muuallakin) ihan pienet lapset sijoitetaan aina kotihoitoon, jos joutuvat huostaanotetuiksi tai odottamaan adoptiota, koska hoitajien jatkuva vaihtuminen työvuorojen mukaan on riski lapsen kehitykselle. Voldemortin kohdalla riski toteutui.

Kuri lamauttaa

Myös Neville on menettänyt vanhempansa yhtä nuorena kuin Harry. Nevilleä ei varsinaisesti laiminlyödä, mutta pelottava mummi ei häntä oikein ymmärräkään. Hän yrittää kulkea vanhempiensa jalanjäljissä, käyttää jopa isänsä vanhaa taikasauvaa ja yrittää selvästi olla mummilleen se poika, jonka tämä hänen isässään menetti. Aikuistuessaan hän lopulta tajuaa, että ollakseen isänsä veroinen ei tarvitse olla isänsä kaltainen ja löytää oman erityisalansa. Oman, itselleen sopivan, sauvankin hän saa, kun isän sauva lopulta rikki menee.

Weaslyn perheessä äiti pitää tiukkaa kuria. Lapset tuntuvat onnellisilta, mutta siitä he voivat kiittää osittain isäänsäkin. Näin tiukka kotikuri saa lapset helposti peittelemään tekemisiään, mutta isän esimerkki näyttää, miten pitkälle siinä voi turvallisesti mennä. Hermionen vanhemmista ei kerrota muuta kuin että he ovat hammaslääkäreitä. He kuitenkin antavat ennakkoluulottomasti tyttärensä lähteä Tylypahkaan ja antavat näin tämän olla oma itsensä - kunhan ei sekoita taikuutta hampaiden hoitamiseen.

Äidin kirjoittama kirja

Kun Harry Potter ja viisasten kivi julkaistiin, päätettiin, ettei kirjailijan sukupuolen tarvitse ihan kansilehdeltä paistaa. Tarkoitus oli, että pojatkin Potterit löytäisivät. Ja hyvin löysivätkin, minullekin Potterit esitteli muuan poika tai jo ihan mies: päätoimittajan Ikäheimo itse on useimmat Potterit minulle lahjoittanut. Jos ei kirjailijan sukupuoli kansilehdellä näykään, niin kirjan sivuilta selviää kirjailijasta enemmän kuin pelkkä sukupuoli. J.K. Rowling on paitsi nainen myös äiti. Kun itse tulin äidiksi ja aloin kiinnostua lasten kasvatukseen ja kehitykseen liittyvistä asioista, moni kohta Pottereissa aukeni aivan uudella tavalla.

Mutta antavat Potterit myös jotain vanhemmuuteen: niin pitkään kun Petunia Dursleyn toiminta tuntuu täysin käsittämättömältä eikä pelottavan tutulta, ei lapsi saa liian usein, mitä haluaa.