Hannu Väisänen
Antti Erosen ensimmäisessä kirjassa Dreamland - aavekomppania (2008) sodittiin jättiläishyönteisiä vastaan (vertaa Starship Troopers). Tämän kirjan alussa käydään maailmanlaajuinen ydinsota, jota seuraa ydintalvi, niin että pakkasta on kesälläkin 30 astetta.Isä, poika ja tytär yrittävät pysyä hengissä. Molemmat lapset ovat Suomen armeijan sotilaita. Heitä tarvitaan, koska sota ei loppunut silloin, kun ohjukset loppuivat. Vihollinen tulee taas kerran idästä.
Romaanin alkuosa on pitkäveteinen ja tuntuu siltä, että koko kirjaa voisi lyhentää vanhalla lehtimiehen ohjeella: puolet pois, mutta mielipide muuttuu, kun kirja pääsee vauhtiin.
Pari yksityiskohtaa jäi vaivaamaan.
Jalan amputointi ei ole niin yksinkertaista, että laitetaan puristusside koiven ympärille ja sahataan luu poikki. Mikäli jotakuta kiinnostaa, realistisemman kuvauksen toimenpiteestä saa Tess Gerritsenin, joka on koulutukseltaan lääkäri, kirjasta Jääkylmä.
Isompi ongelma on tuhka. Kun muistaa, miten islantilaisen tulivuoren purkaus keskeytti Euroopan lentoliikenteen, ihmetyttää se, että hävittäjät ja helikopterit lentävät ydintalven tuhkapilvessä, joka on niin sakea, että Aurinkoa ei näy. Puhumattakaan siitä, mitä tuhka tekee ihmisen hengityselimille. Tietysti tulivuoren ja palavien kaupunkien tuhka on erilaista, mutta silti.
Pienistä ongelmistaan huolimatta Talvi on parempi kuin Dreamland, joka muistutti lähinnä räiskintäpelin käsikirjoitusta. Talvessa on saatu aikaan jo henkilökuvaustakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti