Marko Ikäheimo
Vaihteeksi Tohtorin maailmankaikkeudessa asiat ovat menneet aika perusteellisesti pieleen. Keskellä Lontoota lentelee pilvenpiirtäjien lomassa lentoliskoja sekä kuumailmapallojen kannattamia autoja. Charles Dickens on kertomassa aamutv:n lähetyksessä uudesta kirjastaan ja kello on juuttunut iltapäivään, kirjaimellisesti. Ilmeisesti Tohtori on tyrinyt perusteellisesti, taas kerran.Kauden päätösjaksossa palataan aloitusjaksojen tapahtumiin. Tällä kertaa saadaan selvyys, mitä siellä järvenrannalla oikeasti tapahtui. Ja tietenkin tämä aukaisee välittömästi ison nipun uusia kysymyksiä. Eikä siinä kaikki: jaksossa selviää myös se ikiaikainen kysymys, jota ei pidä vastausta koskaan saaman, muuten vie mörökölli (tai tapahtuu jotain muuta yhtä kamalaa).
Saatoin aikaisemmin aukoa päätäni Moffatin silence-hirviöistä, mutta nyt otan takaisin kaikki herjani. Hirviöt, jotka unohtaa heti kun niitä ei näe, toimivat erittäin hyvin! Jakson hurjimmassa kohtauksessa Tohtorin käsivarteen alkaa pikkuhiljaa ilmaantua yhä enemmän tussimerkkejä muistutuksena siitä, että silence on lähellä.
On se Moffat vain eri äijä!
Moffatin merkittävin ero muihin Doctor Who:n käsikirjoittajiin on hänen ääretön röyhkeytensä ottaa yksi television sf-sarjojen tunnetuimmista hahmoista ja vääntää se oman näkemyksen mukaiseksi. Samalla lopputuloksesta paistaa myös lävitse Moffatin perustavanlaatuinen rakkaus Tohtorin historiaa kohtaan. Hämmästyttävänä urotekona Moffat onnistuu nostamaan Tohtorin hahmon myytillistämisen aivan uudelle tasolle, vaikka voisi kuvitella kaikki mahdolliset variaatiot jo kalutun loppuun vuosikymmenien saatossa.
Moffat onnistuu tekemään myös välttämättömyydestä hyveen. BBC:llä on jatkossa vähemmän tuotantoresursseja, joten Tohtorin rooli tule muuttumaan seuraavalla kaudella. Pahimmassa tapauksessa uutta kautta saa vähän odottaa: joidenkin tietojen mukaan jouluspesiaalin jälkeen olisi luvassa yhdeksän kuukauden tauko. Tosin ennen Tohtorin uutta tulemista tauko oli ollut kuusitoista vuotta pitkä, joten kovin paljon ei kannata valittaa. Joka tapauksessa Moffat näyttää oleva kovassa vedossa, ja hyvää kannattaa aina odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti