Doctor Who:n toinen kausi TV2-kanavalla

Marko Ikäheimo

Doctor Who:n uuden tulemisen ensimmäisen kauden jaksot on nyt näyhty Yle2-kanavalta. Muutamia jaksoja voi vielä vähän aikaa katsoa Areenasta. Tällä kaudella oli muutama hyväkin jakso, ja tietysti Doctor Who:n tuominen takaisin on jo sinällään kunnioittettava saavutus. En kuitenkaan koskaan lämmennyt oikein Christopher Ecclestonin Tohtorille. Ehkä hänen roolitulkinnassaan korostui vähän turhan paljon arpeutunut sotaveteraani, ja poikamainen seikkailuhenki jäi turhan vähälle.

Mutta seuraavaksi vuorossa onkin sitten sitä hyvää kamaa. Nimittäin 19.6. lähtien kehiin astuu David Tennantin esittämä kymmenes Tohtori. Tennantin Tohtorista voi jo uskoakin, että hänen näennäisesti inhimillisen ulkokuorensa sisällä tikittää aivan tyystin vieras koneisto. Kaikesta kyllä näkee, että Tennant on ollut lapsena aivan mahdoton Doctor Who -fani.

Mahdollisesti esitysaikateknisistä syistä Yle2 ei esitä tällä kertaa kausien välissä tullutta jouluspesiaalia. Tämä on hieman harmi, sillä sen tapahtumiin palataan muutaman kertaan sarjan edetessä. Hyvänä uutisena puolestaan Yle on ilmoittanut esittävänsä tänä kesänä sarjaa kolmannen kauden loppuun asti. Vuoden 2013 kesällä esitetään sitten kaudet 4-6. Silloin nähdäänkin sitten mielestäni jopa Tennantia parempi Tohtori, Matt Smith.

Tarkennus 5.6.

Tulihan se jouluinvaasiokin kakkoselta. Eli siinäkään suhteessa ei ole mitään valittamista.

Linkkivinkki: IO9

Marko Ikäheimo

Kalaksikukon ensimmäisen elämän aikoihin yksi suosikkisivuistoistani oli Scifi.com. Sieltä löytyi asiantuntevien kirja-arvostelujen lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista sälää. Sitten sivustoa pyörittäneen Sci Fi -kaapelikanavan johto tuli  kollektiivisesti hulluksi ja muutti kanavan nimen Scyfyksi. Samassa mielettömyyskohtauksessa myös Scifi.com muuttui typeräksi kanavamainosmestaksi.

Viime aikoina sivusto nimeltä IO9 on täyttänyt Scifi.comin jäljiltä jääneen aukon. Blogityyppinen sivusto sisältää useita tageja, joista minulle mielenkiintoisimmat käsittelevät kirjoja ja tieteen uutisia. Kovasti mielenkiintoisia ovat myös "Holy Crap, WTF?", jossa käsitellään netistä löytynyttä ihmeellistä fuulaa, sekä "Daily 10", jossa on listauksia melkein kaikesta maan ja taivaan välillä. Sivuilta löytyy luonnolisesti myös ennakkouutisia tulevista elokuvista ja TV-sarjoista. Kokonaisuuden kruunaa "Please god, no" -osasto, josta kokoelma karmeuksia, ällöttävyyksiä, tai muuten vain ärsyttävyyksiä. Kyllähän esimerkiksi tuo kuva siitä, miten rautahampaat vaeltavat lapsen leukaluussa lopullisille paikoilleen on kieltämättä aika mielenkiintoinen.

Ken Macleod: The Stone Canal

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 13 h 23 min, lukija James Lalley

Ken Macleodin The Fall Revolution -sarjan toinen osa. Tämä arvostelu ei sisällä pahoja spoilereita.

Marko Ikäheimo

Tämän vuosisadan loppupuolella ihmiskunta on päässyt asuttamaan uutta planeettaa liftaamalla ajan loppuun matkalle olevan madonreiän kyydissä. Tämän supertieteen ihmeen ovat rakentaneet nanoteknologiaan perustuvat yliälykkäät olennot, jotka itse ovat joskus olleet osa ihmiskuntaa. Tällä uudella planeetalla, Uusi Mars nimeltään, herää tietoisuuteen gynoidi nimeltää Dee Model.

scifisnobistelu alkaa 

Sivuhuomautus, gynoidi on oikea termi ihmisnaisen kaltaiselle robotille. Androdi on nimike vastaavalle miehenkaltaiselle olennolle.

scifisnobistelu loppuu

Jan Salminen: Äidinmaa

Tammi 2012, 392 s.

Hannu Väisänen

Jos naiset olisivat vallassa, olisiko maailma parempi paikka? Koska asiaa kysytään kirjan takakannessa, lukija arvaa, että vastaus on ei.

Miesten kirjoittamia dystopioita naisten hallitsemasta maailmasta olen lukenut edellisen kerran Aivopeilistä.

Naisten kirjoittamista miesten valtaa kuvaavista dystopioista tulee mieleen Margaret Atwoodin Orjattaresi.

Samalla tavalla uskonnollinen kuin Orjattaresi on Äidinmaa, mutta uskontona ei ole fundamentalistinen kristinusko, vaan Jumalattaren eli Gaian eli Dianan palvonta. Uskonnollinen poliisi valvoo, että Jumalattaren palvonta ja muukin elämä sujuu Äitien määräämien menojen mukaan. Naisten pitää peittää kasvonsa ja olla mahdollisimman epäseksikkäitä. Kaunistautuminen ja peilin omistaminen ovat rikoksia

Uusi versio Highlanderista

Marko Ikäheimo

Conneryakin ahistavat tällaiset uutiset

Että piti vielä tämäkin päivä nähdä. Kahdeksankymmentäluvun toimintaelokuvien yhdestä huipentumasta, Highlanderista, aiotaan tehdä uusioversio. Ennakkotietojen mukaan nyt todellakin on tarkoitus versioida alkuperäistä elokuvaa, eikä esimerkiksi tehdä uutta leffaa Highlander-sarjan jatkoksi. Aivan erityisellä tavalla kauhean kakkososan lisäksi muutkin jatkot ovat todella hirveitä, joten joukon jatkona tämä viimeisin tuote tuskin olisi voinut olla edeltäjiään pahempi.

Ken Macleod: Star Fraction

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 14 h 29 min,  lukija  Stephen Crossley

Marko Ikäheimo

Jossakin 2000-luvun puolessa välissä Isossa Britanniassa homma on mennyt varsin täydellisesti kiville. Sisällissodan ja Yhdysvaltojen YK:n mandaatilla suorittamien rankkojen puhdistusten jälkeen valtakunta on jakautunut itsenäisiin erilaisten hallintomallien alueisiin. Anarkistisimmilta alueilta hallinto puuttuu kokonaan. Näissä pikkuvaltioissa trotskilaiset palkkasoturiryhmät saattavat ottaa yhteen äärivihreiden terroristisolujen kanssa. Molemmat ovat tietysti virallisesti rekisteröityjä aseellisia toimijoita, ja vangeiksi napatuista taistelijoista maksetaan yhteisesti sovitun hinnaston mukainen panttimaksu. 

Jostakin syystä trotskilaiset ovat vähän huonoja sijoittamaan hankkimiaan rahoja, mutta fundamentalistikristittyjen Beulah Cityn asukkaat osaavat maailmanlaajuisilla markkinoilla pelaamisen paljon paremmin. Tietoverkoissa kiertää huhuja tekoälyohjelmasta nimeltä The Black Plan, jonka tarkoitusperistä ei kenelläkään ole mitään tietoa

Umberto Eco: Prahan kalmisto

Suom. Helinä Kangas, WSOY, 2012, 521 s.

http://umbertoeco.com/en/

Hannu Väisänen

Salaliittoteoriat eivät ole Internet-aikakauden tuote. Prahan kalmisto kertoo eräästä 1800-luvun lopulla muka olemassa olleesta salaliitosta maailman valloittamiseksi.

Pariisissa opiskelevan itävaltalaisen lääkärin Freudin ehdotuksesta kirjan päähenkilö Simone Simonini alkaa pitää päiväkirjaa, jotta saisi selville, minkä takia hän on menettänyt muistinsa. Toinen saman päiväkirjan pitäjä on apotti Dalla Piccola, joka saattaa olla Simoninin sivupersoona. Päiväkirjassaan Simonini käy läpi elämänsä lapsuudesta aikuisuuteen vähän niin kun psykiatrin sohvalla, vaikka Freud ei ollut vielä psykoanalyysiä keksinytkään.

H. Beam Piper: Paratime!: Collected Paratime Stories

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 9 h 44 min, lukija Graig Allen, tarinat alun perin julkaistu 1948-1955

Marko Ikäheimo

Paratime-tarinoiden maailmankaikkeus on jakautunut rinnakkaisiin aikalinjoihin, jotka kaikki eroavat jonkun tapahtuman suhteen toisistaan. Useilla aikalinjoilla Marsista tulleet siirtolaiset ovat asuttaneet Maan. Syy siirtolaisten tuloon on on luonnonvarojen loppuminen, ja sama kohtalo uhkaa myös vuostuhansia myöhemmin Maaplaneettaa. Heidän onnekseen tiedemiehet kehittävät juuri ajoissa teknologian, jonka avulla raaka-aineita voidaan tuoda rinnakkaisista aikavirroista. Operaation on pysyttävä ehdottoman salaisena, mistä osaltaan paratime police pitää huolen. Yksi tämän järjestön kovimmista kasvoista on Verkan Vall, joka on oppinut veitsitaistelua oman maailmansa merirosvoilta, ampuu paremmin kuin kukaan koskaan ja on muutenkin todella kova naama. Kaiken lisäksi hän on vielä aatelinenkin.

Podcast-esittely: How Did This Get made

Marko Ikäheimo

Minulla on aivan erityinen pervesio kummallisiin elokuviin, ja monenlaista ärvellystä on tullut vuosien saatossa katsottua. Suuri osa näistä kummallisuuksista tuli aikoinaan katsottua Kuopion SF-seuran videoilloissa (terveisiä Raidan Timolle). Sillon katsotut leffat olivat pääosin vähän vanhempaa tuotantoa, erityisesti kultainen 80-luku oli hyvin edustettuna. Myös nykyisissä leffoissa tulee vastaan tuotoksia, joista voi vain todeta antiikin kreikkalaisten filosofien tapaan: "WTF?".

Näitä mestariteoksia keskittyy ruotimaan How Did This Get Made -podcasti. Sarjaa vetävät Paul Scheer, June Diane Raphael sekä Jason Mantzoukas ovat melko tunnettuja koomikkoja. Heillä tuntuu todellakin juttua riittävän. Amerikkalaiseen tapaan meininkin äityy hetkittäin hysteeriseksi pälpätykseksi toisten puheen päälle. Juontajat ja joka jaksossa mukana oleva vierailija kuitenkin nauttivat ilmiselvästi näiden kalkkunoiden katsomisesta, ja usein lopputuotos on aika hillitöntä kuunneltavaa. Erityisesti heidän suosikkinsa on Nicholas Cage, joka näyttääkin keskittyneen nykyisin tehtailemaan roolisuorituksia toinen toistaan hämmentävämmissä proggiksissa.

Lisäys 8.5.

Alkuperäistä juttua kirjoittaessa jäi mainitsematta, että kirosanoille allergisten kannattaa olla vähän varuillaan tämän podcastin kanssa. Kielenkäyttö on roisihkoa, mutta ei kuitenkaan itsetarkoituksellista. Tämän lisäksi elokuvien juonet spoilataan täysin suruttomasti, mikä ei ehkä tässä tapauksessa ole aivan mahdoton rikos elokuvataidetta kohtaan.

Tähtisumua (Stardust, 2007)

Marko Ikäheimo

Huomasin viikonloppuna, että yksi viimevuosien parhaista fantasiaelokuvista on jäänyt arvostelematta Kalaksikukon ... tuotanoin ... kesantoajan vuoksi. Kyseessähän on tietysti Neil Gaimanin alkuperäistarinaan pohjautuva Stardust. Perustarina kertoo puotipuksusta, joka lähtee hakemaan mielitietylleen tähdenlentoa fantasiamaasta. Fantasiamaailmassa kun ollaan, pudonnut tähti voi muuttua nuoreksi naiseksi, joka ei ole mitenkään erikoisen innostunut kohtalostaan. Samaan soppaan sekaantuu myös muutama noita sekä fantasiakuningaskunnan perimysjärjestelyt. Muistinko mainita karskit merikarhut, jotka seilaavat taivaalla salamoita pyydystämässä?