Riitta Niemistö
Ensimmäinen muutos sarjassa on tietysti aseman komentajan vaihtuminen. Muistelen aikoinani mekkaloineeni kovastikin muutosta vastaan, mutta taisi se kuitenkin loppujen lopuksi olla ihan perusteltu ratkaisu. Sinclair ei oikein olisi voinut jatkaa B5:n komentajanpallilla. Hän onnistui ajamaan itsensä niin nurkkkaan ensimmäisen kauden loppuun mennessä, että siitä tilanteesta ei oikein enää jatkomahdollisuuksia ollut. Ainoa mahdollinen ratkaisu oli kärrätä Sinclair jonnekin huitsin nevadaan ja tuoda hänet myöhemmin hetkeksi takaisin muuttuneena miehenä. Onneksi Michael O’Hare kuitenkin jaksoi tehdä War Without Endin kolmannella kaudella. 
Kalaksikukkoa vähänkin seuranneet ovat varmaankin huomanneet, että Babylon 5 on putkahtanut esille kerran jos toisenkin. Huomasin suhteellisen uuden podcastin, jossa sarjaa käydään jakso jaksolta lävitse. Ja taas mentiin.
Nettipoliisi ja minä olemme parantumattomia Babylon 5-nörttejä. Itse asiassa koko perheyksikkömme saa kiittää olemassaolostaan kyseistä avaruusoopperaa.
Aikoinaan tuli Babylon 5:n maailmaan syvennyttyä oikein pidemmän kautta. Jaksot katsottiin useampaan kertaan ja jokaisesta yksityiskohdasta käytiin hyvin perinpohjaisia keskusteluja. Edellisestä sarjan läpikatselusta on jo muutama vuosi, joten päätimme aloittaa uuden kierroksen. Nyt vanhempana ja kypsempänä (köh) B5:sta huomaa aivan upouusia näkökulmia.
Tästä innostuneena päätin aloittaa juttusarjan Kalaksikukkoon suosikkiavaruusasemastani. Yksittäisiä jaksoja ei ole tarkoitus seikkaperäisesti analysoida, sellaista on aikoinaan tullut harrastettua liiankin kanssa. Tällä kertaa mielenkiinnon kohteena ovat suuremmat kokonaisuudet ja ne asiat, jotka näyttäytyvät tyystin toisessa valossa näiden parin vuosikymmenen jälkeen.
Bill Mumyn haastattelu startrek.com -sivustolla: http://www.startrek.com/article/bill-mumys-actor-in-space-hat-is-back-on
Mumy vääntää musiikkia täyttä päättä ja tekee taas vaihteeksi roolityön avaruusoopperassa. Space Commad: Redemption on useiden sukupolvien yli ulottuva eeppinen tarina avaruuden valloituksesta, ja vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta tuttavuudelta sinällään. Kaltaisiani vanhoja Babylon 5 -nörttejä tietysti lämmittää myös tieto, että Bill Mumyn ohella sarjassa näyttelee myös Mira Furlan, eli B5:n Delenn. Kunhan eivät ole Bruce Boxleitneriä vielä mukaan palkanneet, siitä voisi tulla ongelmia.
Babylon 5:n toista kautta käsittelevässä kirjoituksessani taisin todeta, että tässä olisi nyt sitä kovinta kamaa, mitä sarja pystyy konsanaan tarjoamaan. Mitäs sitten tästä kaudesta voisi sanoa? Nyt ainakin viimein päästiin varjosodassa täyteen vauhtiin. Itse asiassa, nyt kun koko sarja on taas kerran tullut katsottua kokonaisuudessaan, hämmästyin miten hyvin kaikki pysyy kasassa.
Babylon 5:n todellisuus on ottanut taas yhden askeleen kohti toteutumista. Southamptonin yliopiston tutkimusryhmä on julkistanut optisen muistin, joka pystyy tallentamaan noin kolikon kokoiselle läpinäkyvälle levylle 360 terabittiä dataa.
Babylon 5:n ensimmäistä kautta ei ole yleensä arvostettu kovin korkealle alan piireissä. Henkilökohtaisesti pidän siitä enemmän kuin viitoskaudesta, mutta se johtuu pelkästään niistä kirotuista telepaateista ja niljakkaasta Byronista.
Mutta ensimmäisestä kaudestahan minun piti kirjoittaa.
Ajan kuluminen tuli konkreettisesti esille jo sarjan katselua aloittaessamme. Ainoa pilottijakson erikoisversion kopiomme sattuu olemaan SVHS-kasetilla, eikä meillä enää ole sellaisen esittämiseen kykenevää laitetta. Viimeksi tarkistaessani pilotin erikoisversiota ei löytynyt mistään. Yritin turvautua Amazonin apuun, mutta sieltäkin löytynyt DVD paljastui kehnommaksi perusversioksi. (jota oikeat B5-nörtit eivät vain tue). Eli siirryimme suoraan katsomaan varsinaista sarjaa.
Nettivideopalvelu Netflixilllä näyttää olevan vähän löysää pätäkkää käytössä, joten siellä on päätetty panostaa omaan ohjelmatuotantoon. Mukana näyttää olevan varsin nimekkäitäkin tekijöitä. Esimerkiksi poliittisen komedian House of Cards pääosassa nähdään Kevin Spacey.
Marko Ikäheimo
Tällä kertaa Tardis löytää tiensä keskellä rasvatyyntä merta kököttävään merirosvoalukseen. Aikoinaan ihmettelin, miten sankarimme aina onnistuvat tipahtamaan keskelle tällaisia seikkailuja. Oikeasti syyhän on se, että Tohtori on aivan mahdottoman tumpelo Tardiksen ohjastamisessa, ja se menee omin päin minne sattuu. Niin, ja tietysti Tardiksen ohjastamiseen tarvittaisiin speksien mukaan kuusi pilottia. Tardiksesta löytyy muuten wikipediasta aivan mahdottoman yksityiskohtainen sivu. 
Ihan aluksi: yay Rory, jolla on alussa oikein kunnon hero moment. Siinä ei paljon yksi cybermenien armeijakunta paina, kun viimeinen sadanpäämies pistää Tohtorin kanssa tuulemaan. Amyn todellinen kohtalo selviää jakson alussa ja sankarimme keräävät melkoisen armeijan lähtiessään häntä pelastamaan.
