Marko Ikäheimo
Otan sanani takaisin viime viikon jaksosta. Moffatin uudet hirviöt ovat erittäin tehokkaita.
Niiden alkuperäinen jekku on jo kohtuullisen tehokas, mutta mörköjen paljastamiseksi käytetty
keino on jo puhdasta magiaa. Itselle jätetty viesti kammottavasta tapahtumasta, jota ei voi edes muistaa. Huh!Jotakin näistä ökkömönkiäisistä saatiin selville, mutta paljon jäi hämärän varjoonkin. Tästä tulee nyt todennäköisesti tämän kauden kantava teema Yhdysvaltojen presidentille soittelevan pikkutytön ohella. Tämä tyttö nähdään jakson lopussa tekemässä jotakin hyvin tuttua, odotan mielenkiinnolla, miten tilanne kehittyy jatkossa.
Itse asiassa tämä kausi näyttäisi olevan suoraa jatkoa edellisen tapahtumille. Nyt saatiin vähän lisävalaistusta The Lodger -jaksossa nähdyn alieni-Tardiksen mysteeriin. Minä en taida enää tykätä River Songista. Hahmo on mainio, mutta hänen näkemisensä alkaa tarkoittaa taas uusia sydänsuruja.
Joillakin keskustelupalstoilla valiteltiin jakson loppuratkaisun olleen vähän liian helppo. Ensinnäkin en millään usko tämä ongelman ratkenneen näin helpolla. Toisekseen jotkut näyttäisivät kuvittelevan Doctor Whon olevan scifiä. Sarja kuitenkin toimii ilmiselvästi satujen logiikalla. Tämä ei ole missään nimessä huono asia. Saduissa kuitenkin on lupa pistää vähän mutkia suoriksi, jos sen avulla saadaan kerrottua parempi tarina.
Kaiken kaikkiaan, varsin lupaava aloitus uudelle kaudelle. Seuraavassa jaksossa vähän kevennetään, ja pistetään ranttaliksi merirosvoaluksella. Arr!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti