Marko Ikäheimo
Joulun alla nettipoliisi epäili, että pukinkontista saattaisi hyvinkin löytyä liput Lord of the Rings -konserttiin Tampere-talolle. Tokihan ne liput siellä olivat, joten kävimme katsomassa, miten Tampere Filharmonia, Tampereen Filharmoninen kuoro ja poikakuoro Pirkanpojat urakastaan selviävät.Ensimmäisenä silmiin pisti melko vaatimattoman kokoinen valkokangas. Vaikutelmaa lisäsi edessä ollut valaistu orkesteri, jonka vuoksi mustat sävyt näyttivät lähinnä harmailta. Mutta ei se oikeastaan haitannut. Normaalisti musiikki on tehostamassa elokuvan tapahtumia. Tällä kertaa pääosassa oli kuitenkin musiikki, ja valkokangas oli muistuttamassa, mitä elokuvassa tapahtuu musiikin aikana. Kieltämättä silti hetkittäin musiikki pääsi unohtumaan uppoutuessani liikaa juoneen.
Tampere Filharmonialla ei ollut mitään hävettävää alkuperäisten esitysten rinnalla. Mikäli jotain puutteita sattui olemaan, samassa tilassa esiintyvä orkesteri siloitti ne kuitenkin läsnäolonsa voimalla. Howard Shoren musiikin ollessa kyseessä tästä syntyi myös pieniä ongelmia äänekkäämmissä osissa, kuten Morian suurissa saleissa. Orkesteri luukutti siellä niin kovaa, että nyanssit pääsivät hukkumaan aistien ylikuormitukseen. Paremmin mieleenjääviä osuuksia olivat esimerkiksi Konnun teema sekä erityisesti Rautapihan teema, jossa hakkaava metalli loi kouriintuntuvasti vaikutelman uudesta ajasta, joka ahmaisee kaiken vanhan ja hyvän. Myös rummut syvyydestä paukuttivat erittäin tehokkaasti.
Esitys pohjautui Sormuksen ritareiden alkuperäiseen teatteriversioon, erikoisversio olisikin ollut aika rankka kokemus istua kerralla lävitse. Onneksi tämän elokuvan teatteriversiokin on vielä ihan katsottava. Mikäli joskus Kahdesta tornista tehdään vastaava konserttiversio, sen alkuperäisen leikkauksen katsominen voisikin olla vähän tiukempi paikka. Sinällään Kahdessa tornissa olisi toisaalta mielestäni mielenkiintoisempaa musiikkia, erityisesti Rohahin ratsastajien teemat.
Perinteisesti pitää ihmetellä myös vanhempia, jotka toivat konserttiin lapsiaan, jotka ainakin meidän silmiimme näyttivät nuoremmilta kuin suositeltu 11 vuotta. Joissakin perheissä saattaa olla vähän levoton yö luvassa.
Tulipa muuten myös käytyä kerrankin elokuva-esityksessä, jossa ihmiset eivät rynnänneet välittömästi ovesta ulos lopputekstien alettua.
Konsertin solistit esiintyivät lopputekstien aikana, joten se olisi kyllä ollutkin vähän huono hetki singahtaa bussille. Ne kohdat, missä solistit esiintyivät olivatkin oikeastaan ne kohdat, missä kaikkein parhaiten muisti olevansa konsertissa eikä elokuvissa. Varsinkin rakkauslaulu ensimmäiseltä puoliajalta nousi esiin ja jäi mieleen: Aragorn ja Arwen olivat sille vain kuvitusta.
VastaaPoistaJos vertaa parin vuoden takaiseen Lord of the Rings -konserttiin, niin tämä oli konserttina pitkä ja täynnä toistoa. Kaikki oleellinen koko elokuva-trilogian musiikista sopi kyllä siihen kolmen tunnin konserttiin.
Kokemus oli silti upea ja varsinkin muutamien elokuvan pitkitettyjen kohtausten aikana oli hyvä keskittyä musiikkiin: jousien riemu, kun Frodo ja Aragorn pääsivät kuin pääsivätkin toiselle puoelelle, oli jotain sellaista, mitä ei näkemättä orkesteria voi kokea.