Riitta Niemistö
Taikurin hattu taitaa olla meidänkin lastemme suosikkimuumikirja. Poika suorastaan hihkui, kun luin sitä ääneen. Kovat olivat vaatimukset, että Suuri elokuun juhla luetaan kerralla. Toinen suosikkikohtaus on viidakkoseikkailu. Muutin tätä tarinaa hiukan. Koska en tiedä, miten appelsiininkuorista tehdään tekohampaat, neuvoin kysymään sitä mummilta eikä äidiltä.
Päätoimittaja tykkää Niiskun avautumisesta, kun pitkäsiimalaatikko kaatuu veneen pohjalle ja siimat sotkeutuvat hankaimiin. Minun suosikkikohtaukseni sen sijaan menetti teränsä käännöksen tarkistuksessa. Muumimamma lähettää torailevat lapset luolaan ja käskee palata vasta kun ovat iloisia eivätkä vasta kun ovat kilttejä. Minä olen aina jotenkin tykännyt äidistä, joka ei selvitä lasten välejä, vaan lähettää heidät sellaiseen ympäristöön, että he saavat itse välinsä selvitettyä.
Tätäkin muumikirjaa Tove Jansson muutti, mutta muutokset eivät olleet yhtä suuria kuin Pyrstötähdessä tai Urotöissä. Tarinaan on lisätty kohtauksia, mitkä ennakoivat Taikurin kohtaamista. Nämä kohtaukset yhtenäistävät tarinaa, joka muuten koostuu sikermästä irrallisia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti