Suom. Ulla Lempinen ja Tiina Ohinmaa, Atena 2008, 400 s.www.worldwithoutus.com
Hannu Väisänen
Mitä tapahtuu, jos kaikki ihmiset häviävät Maan päältä?
Metrot tulvivat, ydinvoimaloitten jäähdytysjärjestelmät pettävät, asfaltti repeilee, talot romahtavat, sillat sortuvat, Panaman kanava liettyy umpeen, metsä peittää rauniot, ja lopulta kehittyy mikrobeja, jotka syövät muovia.
Vaikuttaa hyvältä katastrofielokuvalta tai -kirjalta, jos nauttii maailmanlopusta, jota voi seurata mukavasti olohuoneen sohvalla lojuen.
Weisman kuittaa yhdellä lauseella sen, mitä miljardien kuolleiden ihmisen ruumiille tapahtuu: raadonsyöjät kaluavat ne parissa kuukaudessa luuta myöten, mutta jos haluaa yksityiskohtaisempaa tietoa kalmojen hajoamisesta luonnossa, voi lukea Patricia Cornwellin kirjan Ruumistarha.
Weisman ei juuri pohdi sitä, miten ihmiset voisivat hävitä. Yhdeksi täystuhon mahdollisuudeksi hän mainitsee ihmisen tekemän viruksen. Ideaa on käyttänyt esimerkiksi Stephen King kirjassaan Tukikohta, mutta siinä ihan kaikki ihmiset eivät kuole.
Weismanin kirjasta on jo tekeillä elokuva, ja nettisivustolta löytyy oheismateriaalia. Kirja on hyvin visuaalinen ikään kuin se olisi tehty nimenomaan elokuvan raaka-aineeksi. Joka aiheeseen on löydetty joku asiantuntija haastateltavaksi, ja heidän ulkonäöstään ja henkilöhistoriastaan kerrotaan yhtä paljon kuin varsinaisesta asiasta. Tai oikeastaan tuntuu siltä, että ihmiset ovat tärkeämpiä kuin asiat ja että asiat on valittu sillä perusteella, mikä näyttää hyvältä tai dramaattiselta elokuvassa.
Luonnonsuojelijoita lohduttanee se, että Weismanin mukaan Euroopassa ja Yhdysvaltain Uudessa-Englannissa metsäpinta-ala kasvaa jo nyt, kun syrjäseutujen maanviljelijät muuttavat kaupunkeihin ja jättävät peltonsa metsittymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti