Hannu Väisänen
Litiumia käytetään ydinpommeissa, ja sitä on suunniteltu käytettäväksi myös ydinvoimaloiden poltto- tai jäähdytysaineena. Risto Isomäen mielestä tämä ei ole ollenkaan hyvä idea.
Kirjan teema on sama kuin Sarasvatin hiekassa eli ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Samalla tavalla infodumppeja piisaa, kun henkilöt pysähtyvät kertomaan lukijalle tekijän mielipiteitä. Tässä suhteessa Litium 6 tuo mieleen myös Olov Svedelidin ekojännärin Myrskyn silmä: siinäkin kirjan juoni peittyy sanoman alle.
Suomalaisen lukijan samastumiskohteeksi Litium 6:n päähahmo on suomalaissyntyinen Lauri Nurmi. Hän on Yhdysvaltain ydinterrorismin vastaisen erikoisyksikön, NTU:n, jamesbondmainen agentti kuten myös hänen puolisonsa Alice, jonka isä on miljonääri ja äiti monikulttuurisesti intiaani.
Seksiä ja väkivaltaa annostellaan normien mukaan, Laurilla on lapsuudesta peräisin olevia traumoja, NTU tulkitsee Yhdysvaltain lakeja hyvin vapaasti ja sen johtaja on varsinainen limanuljaska. Kaikki muutkin teknojännärin kliseet ovat paikallaan, ja sitä paitsi räjähtävät ydinvoimalat tulimyrskyineen näyttäisivät tosi hyvältä elokuvassa.
Sanoman tuputtamisen olisi voinut jättää vähemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti