Marko Ikäheimo
Tämän uudelleenkatselusarjan ensimmäisessä jaksossa selvitetään vähän kirjoitussarjan taustoja. Nämä kirjoitukset olettavat, että koko The Prisoner -sarja on katsottuna, joten ne sisältävät SPOILEREITA.Esittelyjakson jälkeen päästään asiaan. Alkutekstien jälkeen esitetään ensimmäistä kertaa ”I am not a number” -intro.
Jakson numero 2 on ehkä vertaistensa joukossa yksi sympaattisimmista. Heti alussa hän ihailee, miten numero 6 pystyy tekemään pelkästä aamutakin päällelaitosta uhmakkaan eleen. Kakkosessa tuntuu olevan samaa sielunpaloa kuin kuutosessakin. Taidekilpailukohtaus korostaa sitä, miten muut kyläläiset ovat alistuneita lampaita, jotka yrittävät parhaansa mukaan mielistellä kakkosta. Kakkonen lämpenee vain kuutosen niskoittelulle. Ehkä hän tunnistaa vastustajassaan sukulaissielun: suden lammasten joukossa. Kahden vahvan luonteen yhteentörmäyksestä tulee mieleen Alfred Besterin Murskattu mies.
Salaperäinen numero 8 tarjoaa kuutoselle mahdollisuuden päästä pakoon Kylästä ja tämähän ryhtyy välittömästi tuumasta toimeen. Veneen rakentamisen edetessä huomamme taas kerran, että kuutonen on aika kova jätkä. Puu kaatuu kivikirveellä ihan tuosta vaan. Luulin aluksi, että kyseessä oli leikkausvirhe. Kuvakulmien järjestys kuitenkin selkeästi viittaa siihen, että puu on nurin heti kun numero 6 saa siihen aikaan melko pienen loven.
Loppuratkaisussa tavataan kuutosen murtumista juonimassa taas kaksi isoa tekijää hänen menneisyydestään. Sarjassa mietiskellään jatkuvasti, kumman puolen operaatio Kylä oikein on. Mutta ei kai kaikki kuutosen menneisyydestä voi olla kaksoisagentteja? Tosin tässä jaksossa kakkosen mielestä molemmat puolet muistuttavat yhä enemmän toisiaan. Loppujen lopuksi ei ole juurikaan väliä, kumpiko puoli kurmottaa.
Kaiken vaivannäön valuttua hukkaan numero 2 kävelee ilmeettömästi asunnolleen, ilman mitään raivoamista tai ylenmääräistä teatraalisuutta. Tyylikästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti