Mentalist: scifiä vai fantasiaa?

Marko Ikäheimo

Harmillisen monessa nykyisistä poliisisarjoista pistetään mutkia suoriksi todellisuuden suhteen hieman turhan suruttomasti. DNA-tutkimukset valmistuvat samana päivänä ja suttuisista valvontakameran kuvista saadaan raavittua irti ihan mahdottoman paljon tietoa, varsinkin jos maagisella kuvankäsittelyohjelmalla pystyy kurkkaamaan nurkan taakse. Muutenkin netistä löytyy hämmentävä määrä dataa, eikä tarvitse edes hakea pitkään.

Tässä suhteessa Mentalist on erittäin virkistävä tuttavuus. Sarja koukkuna on päähenkilö Patrick Jane ja hänen ylivoimaiset kyvyt ihmisten jallittamisessa. Ja kyllähän niitä temppuja riittääkin. Välillä sarja jopa hieman kärsii pakonomaisesta tarpeesta taas kerran todistella Janen ylivertaisuutta. Onneksi näitä yli-inhimillisiä taitoja tasapainottaa se tosiseikka, että arvon päähenkilö on sisäisesti täysin rikki. Tämä näkyy muun muassa hänen ajoittain lapsellisina tempauksinaan ja pakkomielteenä sarjamurhaaja Red Johnin suhteen.

Patrick Jane hyödynsi havainnointikykyjään esiintymällä aikaisemmin julkkismeediona, mutta onneksi Mentalistist ei viljele viittauksia yliluonnollisiin höpöhöpöratkaisuihiin. Jane useasti totetaa itsekin, että oikeita meedioita ei ole olemassa, ja vielä todistaa sen kerta toisensa jälkeen. Aikaisemmin tosin syytettyjen kuulusteluissa käytettiin pikkuisen turhan paljon ja helposti hypnoosia, mutta nykyään senkin osuutta on vähennetty. Rikospaikkatutkimuksen teknologisella puolella on esimerkiksi todettu DNA-tutkimuksen kestävän pari viikkoa, mikä on jo suorastaan kiitettävää realismia.

Tällä hetkellä suurin vaara Mentalistin kiinnostavuudelle olisi Red Johnin merkityksen nostaminen liian suureksi. Vielä pahempaa olisi, jos Red John saataisiin kiinni ja paljastettua. Patrick Jane tarvitsee arkkivihollisen, mutta liian ylivoimainen sellainen olisi silkkaa murhaa sarjalle.

Yhteenvetona otsikon kysymykseen voidaan siis todeta, että oikeastaan Mentalist ei ole sen paremmn scifiä kuin fantasiaakaan. Luojan kiitos.