Tuomas Hovi: Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula

Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2015

Marko Ikäheimo

Helsingin Sanomien sähköisten kirjojen kirjastossa on digitaalisen Hesarin tilaajien mahdollista lukea kuukauden kirja ilman lisämaksua. Viime kuussa tämä oli Tuomas Hovin tietokirja Vlad Seivästäjästä ja Vampyyrikreivi Draculasta. Tämähän osui niin kuin täysin keskelle meikäläisen kiinnostusaluetta, joten ei kun kimppuun.

Kun julkaisija on Suomalaisen kirjallisuuden seura ja kirjoittaja on ammatiltaan folkloristi, on lupa odottaa hieman akateemisempaa lähestymistapaa aihealueeseen. Kieltämättä kirja onkin hyvin perusteellinen lähdeanalyysissään ja -viittauksissaan. Kantavana ajatuksena kirjassa on tutkia sitä, miten keskiaikaisen ruhtinas Vlad Seivästäjän historia liittyy kuvitteelliseen kreivi Draculaan ja missä vaiheessa nämä kaksi alkoivat sekoittua toisiinsa.

Stephen King: The Dark Tower I - The Gunslinger

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 7 h 20 min, lukija George Guidall

Marko Ikäheimo

Nuorena aikuisena harrastin paljonkin kauhua, eritoten Stephen Kingiä. Myöhemmin kehitin jonkinasteisen snobismin Kingin tuotantoa kohtaan. Ehkä se oli liian suosittua. Ainakin kirjojen sivumäärät alkoivat olla sellaista luokkaa, että aika ei enää riittänyt niihin uppoutumiseen. Siinä sivussa sitten jäi Dark Tower -sarjakin lukematta. Ehkä nyt on pikkuhiljaa aika tutustua siihenkin.

Aloitus tuntui vanhalta kunnon Kingiltä. Erityisesti siltä, josta aikoinaan en oikein erikoisemmin välittänyt. Hirveästi tilannemaalailua, eikä mihinkään oikein päästä. Mutta Kingilläpä, pirulaisella, olikin keittiöveitsi selän takana. Kun lukija oli saatu vaivutettua tyytyväiseen horrokseen, silmille heitetään niin raivokas kohtaus, että ei paremmasta väliä. Sen jälkeen Kingillä olikin kädet sen verran tiukasti kraivelessa kiinni, että irti ei ollut pyristelemistä.

Samuli Antila: Vasalli

Osuuskumma 2015, 214 s.
 

Hannu Väisänen

Tästä kirjasta jäi mieleen kaksi asiaa: Neuvostoliitto ei vallannut Viipuria talvisodassa, vaikka kirjassa niin väitettään (tai sitten tämä onkin vaihtoehtohistoriaa), ja päähenkilön 1920-luvulla käyttämä sana metsuri on uudempi. Sana puuttuu vielä 1960-luvun alussa ilmestyneestä Nykysuomen sanakirjasta.

Eugene Soltes: Why they do it - Inside the Mind of the White-Collar Criminal

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 11 h 54 min, lukijat Johnny Heller, Eugene Soltes

Marko Ikäheimo

Olen aikaisemmin arvostellut Kalaksikukossa Kevin Duttonin kirjan siitä, miten psykopaattien ominaisuudet saatavat auttaa heitä menestymään. Voisi sanoa, että tässä kirjassa on esillä vähän pimeämpi puoli samasta aiheesta.

Talousrikoksia ei ole aina mielletty rikollisuudeksi laisinkaan. Vähän päälle sata vuotta sitten sisäpiirin kaupankäynti oli suorastaan yrityksen hallituksen jäsenen luontaisetu. Vielä 1950-luvulle asti talousrikollisen joutuminen käräjille asti oli melko epätavallista. Ongelmana oli sen mieltäminen, kuka näiden rötösten uhri oikeastaan on.

Manu Saadia: Trekonomics - The Economics of Star Trek

Marko Ikäheimo

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 8 h 21 min, lukija Oliveri Wyman

Tässäpä vasta mielenkiintoinen aihe tarjolla. Star Trek ja taloustiede. Onneksi kirjasta nauttiakseen ei tarvise olla aivan mahdoton nörtti. Trekin perusteet on kuitenkin hyvä hallita.

Manu Saadialla on molemmat puolet hallinnassa. Saadia on ollut Trekkie pienestä pitäen, minkä lisäksi hän on ihkaoikea taloustieteilijä. Tällaisella taustalla Trekistä saa tongittua esille hyvinkin mielenkiintoisia näkökulmia.

Neil Gaiman: Norse Mythology

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus  6 h 29 min, lukija Neil Gaiman

Marko Ikäheimo

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että ensimmäinen ajatukseni kirjasta kuullessani oli: "tässäpä taas maailmankuulu kirjailija ryöstöviljelee vanhoja taruaarteita". Vaikka Gaimanin Sandman onkin eittämätön mestariteos, on siinä myös ajoittain aika suoraviivaista lainaustoimintaa havaittavissa.

Kuitenkin heti alkupuhe riisui  aseista. Gaiman tunnustaa siinä syvän kiintymyksensä näitä tarinoita kohtaan. Hänen mukaansa tarkoituksena on pikemminkin herättää kiinnostusta alkuperäisiin taruihin ja kannustaa tutustumaan niihin.

Wonder Woman (2017)

Marko Ikäheimo

DC:n supersankarielokuvat eivät ole sitten Nolanin Batman-trilogian antaneet juurikaan aihetta riemunkiljahduksiin. Saatan kirjoittaa joskus enemmänkin tällä välillä tulleista tekeleistä, mikäli olen erityisen pahalla tuulella. Hirvittävän Batman v Superman räpellyksen ehdottomasti paras osuus oli kuitenkin Gal Gadotin Wonder Woman, joten uskaltauduin kohtuullisen luottavaisin mielin elokuvateatteriin.

Ja katso, se oli hyvä.

Marko Hautala (toim.): Valkoiset varpaat - Kauhunovelleja

Haamu, 2015, 176 s.

Seitsemän novellia, Marko Hautalan esipuhe ja kirjoittajien esittelyt.

Hannu Väisänen

Esipuheen mukaan kirjoittajille, paitsi Marko Hautalalle ja Anders Fagerille, kauhu ja sen kirjoittaminen ei ole tuttua. Tekstien perusteella sitä on vaikea uskoa. Vaikka ovathan he voineet tutustua genreen sen jälkeen, kun heiltä on tilattu novelli tähän kokoelmaan.

The Prisoner -uudelleenkatselut, osa 8

Tämänkertainen jakso: The Dance of the Dead

Huomio! Mikäli näissä The Prisoner -jaksoarvosteluissa ei ole aikaisemmin ollut spoilereita, niin tästä lähtien ainakin on. Näiden kirjoitusten tarkoituksena on auttaa minua jäsentämään ajoittain (!) varsin vaikeaselkoista sarjaa. Eli kannattaa katsoa jakso ennen lukemista. Ja miksi ette katsoisi maailman parasta tv-sarjaa?

Marko Ikäheimo

Tuomarit

Näköjään on ollut jonkun verran väliä edellisen Prisonerin jaksokatsauksen välillä, koska syitä. Mutta nyt ollaan taas vauhdissa mukana. Itse asiassa voi olla mielenkiintoistakin vertailla, miten katsomiskokemus on muuttunut tällä välillä.

Mutta nurinat sikseen ja asiaan. Numero kuutta ei nytkään päästetä liian helpolla. Jakson alussa pari tiedemiestyyppi yrittää murtaa Kuutosta vanhalla kunnon aivopesulla ja linkouksella. Uusi numero kaksi (Mary Morris) kuitenkin torppaa nämä suunnitelmat. Hänellä on aivan uusi lähestymistapa ongelmaan.

Mission Log -podcast

Marko Ikäheimo

Normaalien varalta hieman sanastoa:
TOS = alkuperäinen Star Trek -sarja 60-luvulta
TNG = Next Generation, jatko-osa 80-luvulta 90-luvulle
DS9 = Deep Space Nine, avaruusasemalle sijoittunut jatko-osa
Voyager = jatko-osa  jonnekin huitsintuiteriin hukkuneella avaruusaluksella
Enterprise = sijoittuu aikaan ennen TOS:n tapahtumia

Minulla oli huomattava aukko nörttisivistyksessä. Melkoinen osa Star Trek -sarjoista on katsomatta.
Alkuperäinen sarja ja Next Generation on melko tavalla plakkarissa, mutta jo DS9:n ja varsinkin Voyagerin sekä Enterprisen kohdalla alkaa tökkimään. Eihän tämä käy, varsinkin kun Netflixistä löytyy nykään kaikki Trek-sarjojen materiaali.

Brandon Sanderson: The Reckoners-trilogia

Arvostellut versiot: Audible äänikirja
Sarjan kirjat:
Steelheart, pituus 12 h 41 min
Firefight, pituus 12 h 5 min
Calamity, pituus 12 h 17 min
Sarjan lukija: MacLeod Andrews

Marko Ikäheimo

On kulunut 12 vuotta siitä kun osa ihmiskunnasta on saanut yllättäen superkyvyt. Siis ihan oikeat sarjakuvien supervoimat, jotka eivät suuremmin luonnonlakien rajoituksista piittaa. Valitettavasti jokaisesta muutoksen läpikäyneestä tulee jostakin syystä superroisto, joka käyttää kykyjään pelkästään oman hyvän tavoitteluun. Supersankarit loistavat poissaolollaan, ja roistot saavat tehdä ihan mitä lystäävät.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016)

 

Marko Ikäheimo

 
Esitän heti käyttelyssä pahoitteluni Rowlingin tuotoksia suomeksi lukeneille. Olen lukenut Potterini pelkästään englanniksi, enkä tähän hätään jaksa ryhtyä etsimään hahmojen nimien suomennoksia. Lisäksi suomennosten käyttäminen tuntuu vähän tyhmältä, sillä tapahtupaikkana on 1920-luvun New York, vähän tietysti taikuudella ryyditettynä.

Jälleen maaginen maailma on kuvajainen todellisen tapahtumista. Kieltolain ajan amerikkalainen velhoyhteisö ei ole kovin edistyksellinen. Itse asiassa tavallisten kuolevaisten kanssa seurustelu on koko tavalla kiellettyä. Myös maagisiin olentoihin suhtautuminen on aika takapajuista. Parhaimmassa tapauksessa niitä siedetään, mutta kuolemantuomionkin uhka on aina olemassa.

Doctor Strange (2016)

Marko Ikäheimo

Jos joskus olen hairahtanut kirjoittamaan puoluettomia ja objektiivisia arvosteluja, tästä elokuvasta sellaista on turha odottaa. Olen ollut täysin toivoton Doctor Strange -fani siitä lähtien, kun näin hänen seikkailunsa Hämähäkkimies-lehdessä joskus 80-luvulla.

Ihmelekurin syntytarina ei ehkä ole siitä omaperäisimmästä päästä, mutta eihän ne kaikki voi olla äärettömän omaperäisiä, vaikka tälläkin kertaa asialla olivat 60-luvulla Stan Lee ja Steve Ditko, Hämyhäiskän isukit. Tällä kertaa päähenkilö on ylimielinen kirurgi, joka saa elämänsa opetuksen auto-onnettomuudessa. Länsimainen lääketiede ei pysty särkyneitä sormia korjaamaan, joten sankarimme päättää etsiä apua mystisiltä kaukomailta. Melko mystistä apua hän lopulta löytääkin. Erinäisten sählinkien jälkeen Stephen Strangesta tulee maapallon puolustaja pahoja maagisia voimia vastaan.

Terry Pratchett & Stephen Baxter: The Long Utopia

Doubleday 2015, 361 s.

Hannu Väisänen

Pitkä Maa -sarjan aiemmissa osissa (1) saimme tietää, että maapalloja on ääretön määrä ja niiden välillä voi siirtyä yksinkertaisen laitteen avulla (stepper), jonka lapsikin osaa tehdä (piirustukset laitettiin nettiin sarjan ensimmäisessä osassa). Maapallolta toiselle voi siirtyä kahteen eri suuntaan, jotka on mielivaltaisesti nimetty idäksi ja länneksi.

Lego Batman (2017)

Marko Ikäheimo

Tämä on tarina kahden miehen erityisestä suhteesta. Ei oikeastaan kyseessä on tietysti kaksimuovihahmoa: Jokeri ja Batman. Oikeasti tarina kertoo pääasiassa Batmanista ja hänen jättimäisestä egostaan, sillä Batman ei tarvitse ketäään. Paitsi ehkä perhettä, ja ystäviä.

Voisiko Lego Batman mitenkään olla yhtä hyvä kuin ensimmäinen Lego-elokuva? Ja jos rehellisiä ollaan, eihän se olekaan. Mikäpä olisi? Omassa lajissaan se on kuitenkin täysin ylittämätön. Nimittäin päättömässä kohelluksessa. Toimintajaksot ovat sellaista tykitystä, että yhdellä katsomalla ei millään voi pysyä mukana. Uudelleenkatsottavuus ei elokuvassa ole tietysti huono asia. Leffa on katsottava uudestaan jo siitäkin syystä, että nyt nähty versio oli suomeksi dubattu. Olen aivan saletti siitä, että suuri osa vitseistä meni ohitse.

Dan Fagin: Toms River - A Story of Science and Salvation

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 18 h 21 min, lukija Dan Woren

Marko Ikäheimo

 

Pikkupaikkakunta Amerikan itärannikolla viime vuosisadan puolessa välissä. Suuri kansainvälinen kemikaalijätti haluaa rakentaa tuontantolaitoksen alueelle. Luvassa on roppakaupalla taloudellista toimintaa ja uusia asukkaita. Kuulostaako hyvältä? Niin kuulosti myös kyseisen paikkakunnan päättäjistäkin.

Valitettavasti tuohon aikaan tietoisuus käsiteltyjen kemikaalien vaarallisuudesta ja niiden kulkeutumisriskistä luontoon ei juurikaan tiedetty. Eikä kyllä pahemmin välitettykään. Hurjin veijari vuokrasi maatilkun paikalliselta viljelijältä ja dumppasi sen kylmästi täyteen ruostuvia peltitynnyreitä täynnä erittäin haitallisia kemikaalijätteitä. Itse tehdaskaan ei ihan hirveän paljon viitsinyt omien jätöksiensä puhdistamiseen panostaa.

Glen Weldon: The Caped Crusade - Batman and the Rise of Nerd Culture

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 9 h 25 min, lukija Glen Weldon

Marko Ikäheimo

Supersankareista on kirjoitettu useita yllättävänkin hyviä tietoteoksia. Weldonin tutkielma Batmanin ja nörttikulttuurin kehityksestä on niistä parhaimmasta päästä.

Heti alussa Weldon kertoo esimerkin omasta nörttiydestään. Kieltämättä parin tunnin jonotus Comic Conissa jotta voisi ostaa tietyn Batman-leikkiauton on aika kovan luokan suoritus. Jepjep, omia tuntuu olevan.

Tällä nörtiksi tunnustautumisella on syynsä. Nimittäin yhtä jalkaa Batmanin vaiheiden kanssa syntyy myös oma erityinen nörttikulttuurinsa. Aluksi tällä ihmisryhmällä ainoa mahdollisuus keskinäiseen viestintään oli eri lehtien kirjepalstat. Myöhemmin sitten internet tulee mukaan kuvaan ja kaikki räjähtää täysin käsiin.

Alexander Freed: Rogue One - A Star Wars Story (romaaniversio)

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 12 h 11 min, lukija Jonathan Davis

Marko Ikäheimo

Näiden Star War -elokuvien romaaniversioiden hankkimisesta alkaa kohta tulla jo tapa. The Force Awakens oli kirjaversionakin aika hyvä. Jopa niinkin, että uskaltaisin suositella sitä ainakin vähänkään kovemmille SW-faneille. Mutta entäpäs sitten Rogue Onen kirjaversio? Kirjoittaja ei yllä ainakaan Alan Dean Fosterin tasolle maineen puolesta. Alexander Freedilla on romaanipuolella plakkarisssa yksi Star Wars: Battlefront -kirja.