Näytetään tekstit, joissa on tunniste runokirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runokirjat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Tom Bombadilin seikkailut ja muita runoja Länsikairan punaisesta kirjasta

Englanninkielisistä alkuteoksesta The Adventures of Tom Bombadil and Other Verses from the Red Book 1962, suomentanut Alice Martin, Tarun Sormusten Herrasta runot Panu Pekkanen, WSOY 2012

Kuvitus: Pauline Baynes


Riitta Niemistö


Tämä on niitä kirjoja, joita olen odottanut teinitytöstä asti. Nyt se on hyllyssä. Luin esipuheet ja selailin runoja. Ja pistin kirjan hyllyyn takaisin. Tolkienin kirjoittama esipuhe on ehtaa Tolkienia, kiinnostava katsaus hobittien kulttuurin tähän puoleen.

Tolkien on Tolkien. Kirjoitti loistavan mytologian, mutta runoilijana hän on... keskinkertainen. Tai sitten minä en vain ymmärrä hänen runojaan. Ainakaan ilman musiikkia.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Tomi Sonster: Luonnos seikkailuksi (runokokoelma)

ntamo 2012, 58 sivua.

Marko Ikäheimo


Minä en ymmärrä runoutta.

En halua rehvastella vammallani. Säesokeuteni on kuitenkin sitä luokkaa, että tajusin Sormusten herrankin runot kunnolla vasta kuultuani  ne lauluina. Päätin kuitenkin taas kerran yrittää saadessani käsiini tämän kuulema spefistisiä aneksia sisältävän runokokoelman

Ja kyllähän sieltä sitä spefiä löytyy, runouteen harjaantumattomana mieleen tulee ensimmäiseksi Lovecraftin tarinat.  Raadonsyöjät tekevät tekosiaan ja tulkitsijoillakin on oma roolinsa kertomuksessa. Ymmärtääkseni runoilla ei ole yhtenäistä kehyskertomusta, vaan ne kaikki esittävät oman välähdyksensä taustalla olevasta todellisuudesta.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen runolelu

Kuvitus: Christel Rönns, WSOY 2002

Riitta Niemistö


Sanoin joitakin viikkoja sitten päätoimittajalle, että kun poikamme oli sen ikäinen, mitä tyttömme nyt on, tälle oli luettu jo koko Kirsi Kunnaksen tuotanto, mutta tytölle on luettu lähinnä siitä kuinka Pikku Leo on uninen. Päätoimittaja tähän rauhallisesti, ettei se poika tuolloin kyllä juuri kuunnellut. Täysin totta tuo ei muutenkaan ollut, koska Kirsi Kunnas on kirjoittanut paitsi loruja myös runoja aikuisille. Olin jo muutaman kerran kirjakaupassa selannut Tiitiäisen runolelua, mutta pian tämän keskustelun jälkeen se tuli ostetuksi.