Ateneumin Tove Jansson 100v -juhlanäyttely

14.3.-7.9.2014

Riitta Niemistö

© Moomin Characters™

Suuntasimme lasten kanssa kolmisin Ateneumiin Tove Jansson -juhlanäyttelyyn; päätoimittaja jäi kotiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudeta. Luin etukäteen huolestuneena Ateneumin ohjeita lapsivieraille. Kahdeksanvuotias osaa varmasti käyttäytyä, mutta mitä tekee pikkuista vajaa viisivuotias. Heitetäänkö meidät pihalle? Ei heitetty ja hyvin käyttäytyivät. Vaikka näyttelyssä pääosassa olivat Tove Janssonin maalaukset, niin Muumikuvaelmatkin löytyivät. Iso Muumitalo on Tampereen taidemuseon alakerrassa, mutta se ihan ensimmäinen Muumitalo ja monta muuta kuvaelmaa on nyt tuolla.

Museolla on väliä. Muumikuvaelmat näyttivät aivan erilaisilta Ateneumin valoisissa juhlavissa saleissa kuin Metson alakerran salaperäisessä hämärässä. Ei se niitä huonontanut: tunnelman sijasta keskityimme nyt yksityiskohtiin. En vieläkään ymmärrä, miten Taikurin hattu kuvaelman lentoon lähtevä pöytä pysyy ilmassa. Pelkän taikasauvan varassa.

Napapiiri ja joulupukin pajakylä

Riitta Niemistö

Suuntasimme hiihtolomalla pohjoiseen ja poikkesimme Napapiirillä. Paikka on ihan rehellinen turistirysä: löytyy poroajelua, huskyajelua, matkamuistomyymälää, ruokapaikkaa, joulupukin postikonttori ja joulupukkikin tavattiin. Lopuksi suunnattiin lumesta rakennettuun hotelliin ja jäämäkeen. Rahaa paloi, mutta silti käynnistä jäi hyvä mieli.

Joulupukin kohtaaminen ei maksanut mitään. Pukin luokse suunnattiin pitkiä käytäviä pitkin. Käytävän varrella oli kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa. Tähän aikaan vuodesta ei ole jonoja, mutta jos tuonne tulvahtaa turistibussillinen väkeä, niin jonotusalueen on oltava kiinnostava. Tämä on upea juttu: yhdeltäkään lapselta ei jää joulupukki näkemättä siksi, että se maksaa tai maksaa liikaa.

Kyllä siitä käynnistä silti maksu perittiin. Pukin luona oli kuvaaminen kielletty, mutta siellä oli valokuvaaja tonttu ja koko käynti videoitiin. Kun pukin luota poistuttiin: tonttu kysyi, haluammeko videon käynnistämme vaiko vain ison valokuvan tai postikorttivalokuvia.

Naantalin Muumimaailma

Riitta Niemistö

Lähde: Muumimaailma Oy

Naantalilaiset koululaiset lomailivat ja siitä hyvästä Muumimaailma heräsi eloon. Muumitalo oli auki, samoin Hemulin talo ja tietenkin Nipsun puoti ja pari ruokapaikkaa. Poliisiasemalta sai lainata pulkkia, liukureita, suksia, luistimia ja lumikenkiä. Pikku Myy ja poliisi ohjasivat lapsia liikkumaan. Nuuskamuikkunen kertoi Muumipeikolle, kuinka mukavaa oli, että tämä oli herännyt. Kuonolliset hahmot olivat mykkiä, yrittivät viittoa. Pulkkamäkeen sai jonottaa, napakelkkaan myös. Luistelemaan pääsi jonottamatta, mutta olisi kannattanut pakata omat luistimet matkaan. Päivän kohokohta oli, kun jäärouva tanssi jäällä. Kuukautta vaille nelivuotias kertoi pelänneensä, että liian läheltä luistimiaan riisuvaa jäärouvaa vakoilleet lapset olisivat Haisulin lailla jäätyneet.

Tampereen taidemuseon Muumilaakso

Riitta Niemistö

Kävimme viime kesänä lasten kanssa Tampereen taidemuseon Muumilaaksossa. Seurueeseen kuului yksi äänille yliherkkä lapsi ja meillä kävi huono tuuri. Tavallisesti Muumilaaksossa on rauhallinen tunnelma, mutta nyt siellä oli menossa musiikkiesitys. Lapselle tuli melusta paha olo eikä museovierailusta tullut oikein mitään. Pistinkin tapahtuneesta palautetta, että taidemuseon pitäisi olla paikka, jossa voi äänille yliherkänkin lapsen kanssa käydä. Kehotin vielä lukemaan tarinan Hemulista, joka rakasti hiljaisuutta.

Kävimme nyt joululomalla uudestaan Muumilaaksossa. Museoon oli ilmestynyt ohjeistus siitä, miten taidemuseossa käyttäydytään, joka päättyi sitaattiin Hemulista, joka rakasti hiljaisuutta: "muistakaa, ettei tämä ole huvikenttä, vaan hiljaisuuden puisto". Ja taas kävi huono tuuri. Kohta kolmevuotias tyttöni ei nyt vain osaa olla juoksematta, hyppimättä ja hihkumatta, ei varsinkaan, kun näkee muumipeikkoja. Pelkäsin, että kohta tulee palautetta henkilökunnalta, mutta nämä katselivat tytön menoa ymmärtäväisesti.