Ihmiskunta on viimein päässyt Marsiin asti. Kolmas retkikunta joutuu kuitenkin evakuoitumaan kesken kaiken pölymyrskyn vuoksi. Siinä rytäkässä yksi astronautti, Mark Wattney, jää jälkeen. Tämä ei ole muun retkikunnan vika, sillä he luulevat hyvästä syystä Wattneyn menehtyneen tapaturmaisesti. Sankarimme ei kuitenkaan jää nyyhkimään kovaa kohtaloaan, vaan pistää kaikki hoksottimensa peliiin selvitäkseen elämälle äärimmäisen vihamielisessä ympäristössä. Ja apuakin pitäisi saada, jollakin keinolla. 
Mitäs jos olisi olemassa supersankareita? Ja sitten olisi myös zombieita, ja zombiet olisi syönyt melkein koko ihmiskunnan. Ja sitten ne supersankarit olisi kerännyt loput tavallisista ihmisistä suojaan ja ne sankarit niinku tappelisivat niiden zombieiden kanssa ja silleen.
Oli siitä Hugo-palkintojen peukalointikärhämästä jotakin hyötyä. Romaanisarjan voittaja, Cixin Liun Three Body Problem vaikutti hyvinkin mielenkiintoiselta. Kiinalaisen kirjailijan tuotos, vieläpä käännetty englanniksi. Olikohan kiinalaisessa SF-kirjallisuudessa eroa länsimaiseen verrattuna?
Maailmassa on kaikki mennyt taas kerran täysin keturalleen. Talous on romahtanut täysin maailmanlaajuisen energiakriisin takia. Amerikka on täyttynyt työttömien ja toivottomien slummeista. Suunnilleen ainoa pakopaikka on Oasis, nettiin rakennettu virtuaalinen ympäristö, johon liitytään virtuaalilasien ja tuntoaistimuksia välittävien hansikkaiden avulla. Oasiksessa voi tehdä mitä vain koulunkäynnistä kaupankäyntiin.
Radchien avaruusimperiumilla on tavoitteena laajeta ylitse koko ihmisten asuttaman avaruuden. Jalkoihin jääneet sivilisaatiot liitetään osaksi imperiumia, mikä ei periaatteessa pitäisi olla aivan lohduton kohtalo. Periaatteessa valloitettujen on mahdollista nousta aikaa myöten tasavertaisiksi kansalaisiksi. Periaatteessa. Eikä ne valloituksetkaan tyystin verettömiä ole.
Edellisen kirjan sankari, Tavi, on nyt saanut täytettyä unelmansa. Tai ainakin siltä näyttää. Hän on päässyt opiskelemaan Aleran pääkaupungin akatemiaan. Ensimmäisen kirjan tapahtumien johdosta hän toimii myös valtakunnan ykkösmiehen, Gaius Sixtuksen, lähettinä ja luottomiehenä. Suoritus on siinäkin mielessä merkittävä, että Tavi on omiensa joukossa harvoja, jotka eivät lainkaan pysyt hallitsemaan Aleran luonnonhenkiä, furyja. Kuten arvata saattaa, Aleran juonittelujen ja kiipimisen läpikyllästämässä yhteiskunnassa tästä tulee kaikenlaisia ongelmia.
Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 19 h 58 min, lukija Kate Reading
Aleran valtakunta vaikuttaa kovasti tutulta. Itse asiassa se on melko suoraviivainen kopio antiikin Rooman yhteiskuntajärjestyksestä. Yhtä selkeästi tässä ei nyt liikuta omassa maanpiirissämme, niin erikoista eläjää kirjan edetessä vastaan tulee.
Suurin ero meidän todellisuuteemme on Aleran asukkaiden kyky hallita eläänlaisia luonnonhenkiä (alkukielellä Furies). Nämä henget antavat käyttäjälleen melko tavanomaisen valikoiman yliluonnollisia kykyjä. Perustasollaan nämä kyvyt antavat vallan hallita peruselementaaleja, kuten maata, vettä ilmaa ja tulta. Hieman erikoistuneemmat kyvyt hallitsevat esimerkiksi puuta (kätevä taito jousimiehelle) tai terästä (= ylivoimainen miekankäyttäjä). Lisäkykyinä esimerkiksi ilmaa hallitsevat kuulevat ja näkevät kauas ja veden taitajat ovat kyvykkäitä parantajia.
Alexia Tarabotti on kovaa vauhtia totuttelemassa osaansa yläluokkaisena vanhanapiikana Viktorian aikaisessa Lontoossa, onhan hän jo 25 ja vielä naimaton (hyvä tavaton). Alexia on hieman liian älykäs seurapiireille, eikä hän muutenkaan oikein sopeudu yläluokkaiseen elämänmenoon. Tämä johtuu mahdollisesti osittain siitä, että Alexialla ei ole sielua.
Valoa nopeampi matkustaminen ei välttämättä ole ihan yksinkertainen viritys, eikä se ole sitä tässäkään kirjassa. Matkustajat ja miehistön jäsenet on nukutettava varsinaisen siirtymän ajaksi, muuten korjaa kuolema. Alusten pilottienkin on tehtävä melko rajuja uhrauksia, jotta he eivät olisi niin riippuvaisia normaalista ajantajusta ja biologisista rytmeistä.Arvosteltu versio: Audible äänikirja, 13 h 59 min, lukija Damian Lynch
Paul Cornell on yhden suosikkipodcastini, SF Squeecastin vakiojäseniä. Hän on aina vaikuttanut hyvin sympaattiselta kaverilta, joten päätin kokeilla yhtä hänen kirjoistaan äänikirjaversiona. Sinällään London Falling oli hyvin positiivinen kokemus, vaikka tuottikin muutaman sävättävämmänkin yllätyksen.
Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 19 h 25 min, Lukija John Keating
Keskiaikaisen kuningaskunnan nuorempana prissinä eläminen ei välttämättä ole kovin hääviä hommaa. Huonolla säkällä siinä voi mennä kokonaan henki, jos joku innokas päättää vähän raivata isoveljen suhteen harmillista sukua. Paremmassakin tapauksessa saattaa joutua suorittamaan ilmiselvää itsemurhatehtävää. Forest Kingdomin prinssi Rupertin osaksi tulee juuri tällainnen mahdoton tehtävä. Hänen pitäisi etsiä lohikäärme ja päästää siitä ilmat pihalle. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun jo matka lohikäärmeen luokse on ihan riittävän vaarallinen.
Populaarikulttuuri on viehtynyt sarjamurhaajiin vähintäänkin Viiltäjä-Jackin ajoista lähtien. Eikä nykyaika ole ainakaan lientynyt tässä suhteessa. Televisiossa Dexterin ja Hannibal Lecterin hirmuteot näyttävät olevan keräävän kohtuullisia katsojalukuja. Kaikesta muusta psykopaattiviihteestä nyt puhumattakaan.
Kulttuuri-kirjasarjan maailmankaikkeudessa vanhoille sivilisaatioille sublimaatio on yksi mahdollinen tapa pakata kamppeet ja lähteä lätkimään. Kukaan ei ole oikein varma, mitä tällöin oikein tapahtuu, koska sublimoituneet näyttävät poistuvan normaalin käsityskyvyn toiselle puolelle. Petoeläimistä kehittyneet chelgrianit onnistuvat sublimoitumaan erikoisella tavalla. Heillä nimittäin osa sivilisaatiosta jää normaalin maailmankaikkeuden puolelle, ja sivilisaation sublimoitunut osa pitää jopa jollakin tavoin yhteyttä tähän osuuteen. Chelgrianeilla on myös erittäin tehokas (ja epäreilu) kastijärjestelmä, joka lopulta johtaa melko lyhyeen, mutta sitäkin verisempään sisällissotaan. Osittain tähän sotaan on syyllinen myös Kulttuuri, jonka hyväätarkoittava sekaantuminen chelgrianien yhteiskuntajärjestykseen pahentaan kyteviä ongelmia.
Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan kirjoja alkoi olla jo niin ikävä, että oli pakko palata aikaisempien osien pariin. Huomasinkin sitten, että muutama niistä on jäänyt esittelemättä Kalaksikukossa. Nyt vuorossa olevasta kirjasta minulla on melko hämärät muistikuvat, eikä se taida johtua aivan tyystin arvostelijan karttuvista ikävuosista.