Timo Parvela: Hyvän mielen iltasatuja

Kuvitus: Virpi Penna, WSOY 2012

Riitta Niemistö

Kiukkuinen noita loihtii oravan liikennemerkiksi ja karhun jääkaapiksi. Ihan vain siksi, kun noidan hattu on hukassa. Liikennevalo päättää näyttää muitakin värejä kuin punaista, keltaista ja vihreää. Tiekarhu ei ole karhunpojan äiti. Ei liioin verokarhu. Klassiset tarinanaiheet kohtaavat modernin maailman. Virkistävää!

Hyvän mielen iltasaduista tulee hyvä mieli. Neljä- ja seitsemänvuotiaat jaksoivat molemmat niitä kuunnella. Eikä vähiten siksi, että kirjassa on myös hyvän mielen kuvitus. Kaunis värikuvitus, mutta kuitenkin realistinen. Kiusankappale näyttää juuri siltä, mikä hän aluksi onkin. Äidit näyttävät äideiltä.

Niin kuin hyvissä saduissa tulee olla, näistäkin saduista löytyy sekä opetus että aikuisia kutkuttava taso. Suttakin pelotti paljon vähemmän, kun se sai jakaa pelkonsa muiden kanssa. Opetukset ovat tuttuja, mutta samalla hyvin yllättäviä. Jos ei saa puolta valtakuntaa, saa ainakin tontin hyvältä paikalta.

Thorbjørn Egner: Satu hammaspeikoista

Norjankielisestä alkuteoksesta "Karius og Baktus", 1949, suomentanut Eeva-Liisa Manner, WSOY 1987

Riitta Niemistö

Satu hammaspeikoista on häpeämättömän opettavainen eikä yritäkään olla muuta. Tässä arvostelussa spoilaan ihan armotta, paljastan miten hammaspeikkojen käy.

A. A. Milne: Nalle Puhin kootut kertomukset

Nalle Puh
Nalle Puh rakentaa talon
Kuvittanut E.H.Shepard

Riitta Niemistö

Nalle Puhista on kaksi suomennosta, vanhempi Anna Talaskiven ja Yrjö Jylhän käännös sekä uudempi Kersti Juvan ja Panu Pekkasen käännös. Vanhempi käännös on minulle kovasti rakas, Yrjö Jylhän runoissa rallatellaan "Rimpati, rimpati, rimpati, rei" ja Anna Talaskiven Nalle Puhin hunajapurnukoissa lukee "hinajaa".

Mutta sitten taas. Vanhasta suomennoksesta puuttuu esipuhe ja Kersti Juvan käännös seuraa paremmin alkutekstiä, on vielä tarkistettukin 2000-luvulla. Käännös on joka tapauksessa tulkinta alkuteoksesta ja luulisi sitä Sormusten herran kääntäjien selviävän myös Nalle Puhista. Tältä pohjalta päädyin ostamaan uudemman käännöksen ja lukemaan sen pojallemme. Sitä paitsi tarjolla oli painos, jossa oli ensimmäisen osan esipuheen ja toisen osan vastapuheen lisäksi kirjailijan ja kuvittajan esittely, kuvituksena paitsi värikuvat myös lyijykynäluonnoksia. Nelivuotiaalle on kiva lukea sellaista kirjaa, jonka lähes jokaisella aukeamalla on kuva.