Näytetään tekstit, joissa on tunniste Esa Hiltula. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Esa Hiltula. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Novelli: Suonsilmä

Esa Hiltula


Pääsin nyt tietokoneen ääreen ja kirjoitan tämän viestin varoittaakseni sinua. Älä missään nimessä eksy samoihin paikkoihin kuin minä. Minulla oli mieletön tuuri, kun pääsin pakoon. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni.

Viime viikolla sain yliopistolta kirjeen, jossa houkuteltiin kaltaisiani ikuisia opiskelijoita takaisin suorittamaan tutkintoa. Opiskeluthan jäi aikoinaan kesken, kun pääsin mukavaan työpaikkaan kiinni. Vaikka siitä on kulunut useita vuosia, muistan hyvin nuo opiskelun alkuajat. Ensimmäiset kurssit ja opiskeluelämän alkuvaiheet sujuivat mukavasti. Sitten yhden tai kahden vuoden jälkeen tiivis pienryhmämme hajosi, osa siirtyi lukemaan muita aineita tai lopetti kokonaan. Tai niin ainakin luulin, eihän esimerkiksi Petestä kuulunut enää mitään sen ensimmäisen kesätauon jälkeen.

torstai 27. tammikuuta 2011

Novelli: Lain ja asetusten mukaan

Esa Hiltula


Rantor! Tuo miljardien virkamiesten asuttama, täyteen rakennettu imperiumin keskusplaneetta kiersi väsymättä tähteään. Suuret toimistorakennukset kuhisivat ahkeraa ja byrokraattisen tehokasta työväkeä. Planeetta ei koskaan nukkunut, aina jossain päin suurta valtakuntaa tarvittiin uusia ohjeita ja määräyksiä.
  

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Novelli: Linnunradan lokapojat

Varoitus: sisältää ronskinpuoleista kieltä.

Esa Hiltula


Kävelin hiostavan kuumia katuja pienen pölyisen kaupungin laitamilla. Olin juuri jättänyt alukseni avaruussatamaan, joka piti tätä kaupunkia hengissä. Itse yritin miettiä, mistä saisin seuraavan kuljetustehtävän hankittua. Sain juuri ja juuri alukseni tankattua ja huollettua, mutta tilisaldoni alkoi lähestyä huolestuttavasti nollaa. Kuulin iloista musiikkia ja puheensorinaa eräästä baarista. Ajattelin jo astua sisään, mutta juuri silloin kuului sisältä laukaus. Musiikki lakkasi ja pienen hiljaisen hetken jälkeen olin kuulevinani jonkun pyytävän anteeksi aiheuttamaansa sotkua. Jatkoin katua eteenpäin, kunnes tulin seuraavan oluttuvan kohdalle. Tämä vaikutti hieman nuhjuisemmalta ja kun vähän aikaa kuunneltuani en huomannut mitään varoittavaa, astuin sisään. Astelin suoraan baaritiskille, jota miehitti rähjäisen näköinen miekkonen.