Novelli: Hiivi hiljaa iholla, Osa 3

Novellin edelliset kaksi osaa löytyvät tämän linkin takaa

Jesse Lepistö

Herättyään Samuel kaivoi laukustaan valkoisen purkin. Hän empi hetken, mutta päätyi lopulta avaaman sen. Pudistellen päätään, hän kaatoi kaksi pilleriä tärisevään käteensä. Hän tunsi jo olevansa koukussa tuohon kirottuun lääkkeeseen, eikä hänen orastava alkoholiongelmansa ainakaan helpottanut asiaa. Veden kohinaa. Pää taakse, nielaisu. Purkin kolmiosta huolimatta, hän päätti lähteä mitä pikimmin ajelemaan kyläkauppaa kohti; olihan askissa vain yksinäinen savuke. Hän vakuutti itselleen ajavansa hiljaa, varovasti, eikä varmasti törmäisi mihinkään.

Novelli: Hiivi hiljaa iholla, Osa 2

Novellin edellinen osa on julkaistu täällä

Jesse Lepistö

Aamuaurinko herätti huonosti nukkuneen kirjailijan. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli vihainen soitto kiinteistönvälittäjälle; hänelle kun ei oltu kerrottu mitään ihmisiin jo tottuneista jättilinnuista. Yön synkät unet kuitenkin kummittelivat vielä hänen päässään. 'Kunpa hän olisi ollut nopeampi. Kunpa se olisi saanut minut.' Hän yritti ajaa tutut ajatukset tiehensä, ja latasi kahvinkeittimen. Päätään pudistellen, hän avasi kannettavan tietokoneensa, ja kävi läpi eilisen harvat rivit.
  ”Roskaa,” Hän tuhahti. ”Täydellisen käyttökelvotonta.” Savuke huulessaan, matkapuhelin korvallaan hän asteli ulos. Vaistonvaraisesti, Samuel vilkaisi puuvanhusta. Ei merkkiäkään pöllöstä.
Sen silmät loimusivat hänen mielessään. Niin kummaliselta kuin se kuulostikin, niissä oli ollut jotain tuttua.

Novelli: Hiivi hiljaa iholla, Osa 1

Jesse Lepistö

 ”Vielä yksi asia, herra Whitehead.”
  ”Pyydän, sanokaa Sam.”
  ”Eh. Sam. Lähin naapurinne on paikallinen kylähullu, vanhus joka käyttää itsestään nimeä Sani. Väittää omaavansa navajoverta. Lähinnä harmiton kaveri, ajattelin kertoa siltä varalta että hän säikäyttää teidät.”
  ”Säikäyttää?”
  ”Öh, niin, hänellä on nähkääs ikävä tapa tuijottaa ihmisiä.”
  Samuel Whitehead naurahti. ”Siinäkö kaikki, hän tuijottaa ihmisiä?”
  ”Tuota... hänellä on myös omituinen tapa liikkua metsässä yöt läpeensä.”
  ”Hän on luultavasti vain yksinäinen ja tylsistynyt, mutta lupaan pitää varani.” Hän sanoi hekottaen.