X-Men: Apocalypse (2016)

Marko Ikäheimo

X-men -elokuvien maailma alkaa jo sekavuudessaan lähennellä sarjakuvaversiota. Ensin oli yksi trilogia ja sitten palattiin alkujuurille. Jossakin välissä on käyty jo pari kertaa vaihtoehtotodellisuuksissakin kääntymässä. Ja aikahyppelyäkin on harrastettu.

Siinä mielessä tämä viimeisin uudelleenkäynnistys ei enää ihmeemmin ihmetystä aiheuta. Jossakin määrin kai tarkoitus olisi jatkaa X-Men -first class -jatkumon tarinaa. Lisäksi myös alkuperäinen leffatrilogiakin kummittelee taustalla jossakin määrin. Ehkä näitä asioita ei ole hyvä miettiä liian syvällisesti. Menee vain pieni pää turhaan sekaisin.

Thor - Ragnarok (2017)

Marko Ikäheimo

Omien elokuviensa sivussa Thor törmäili Avengers-leffoissa, minkä jälkeen hän lähti etsimään

Hieman ryppyotsaisten alkuosien jälkeen nyt otetaankin oppia Guardian of the Galaxy -leffoista. Vakavimmissakin kohtauksissa tapahtuu takuuvarmasti jotakin järjetöntä ja odottamatonta. Marvelin elokuvien suosio alkaa olla sellaisella tasolla, että ne voivat olla jo vähän nenäkkäitäkin. Ja tätä osastoa ohjaaja Taika Waititi on enemmän kuin valmis tarjoilemaan.

Doctor Strange (2016)

Marko Ikäheimo

Jos joskus olen hairahtanut kirjoittamaan puoluettomia ja objektiivisia arvosteluja, tästä elokuvasta sellaista on turha odottaa. Olen ollut täysin toivoton Doctor Strange -fani siitä lähtien, kun näin hänen seikkailunsa Hämähäkkimies-lehdessä joskus 80-luvulla.

Ihmelekurin syntytarina ei ehkä ole siitä omaperäisimmästä päästä, mutta eihän ne kaikki voi olla äärettömän omaperäisiä, vaikka tälläkin kertaa asialla olivat 60-luvulla Stan Lee ja Steve Ditko, Hämyhäiskän isukit. Tällä kertaa päähenkilö on ylimielinen kirurgi, joka saa elämänsa opetuksen auto-onnettomuudessa. Länsimainen lääketiede ei pysty särkyneitä sormia korjaamaan, joten sankarimme päättää etsiä apua mystisiltä kaukomailta. Melko mystistä apua hän lopulta löytääkin. Erinäisten sählinkien jälkeen Stephen Strangesta tulee maapallon puolustaja pahoja maagisia voimia vastaan.

Glen Weldon: The Caped Crusade - Batman and the Rise of Nerd Culture

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 9 h 25 min, lukija Glen Weldon

Marko Ikäheimo

Supersankareista on kirjoitettu useita yllättävänkin hyviä tietoteoksia. Weldonin tutkielma Batmanin ja nörttikulttuurin kehityksestä on niistä parhaimmasta päästä.

Heti alussa Weldon kertoo esimerkin omasta nörttiydestään. Kieltämättä parin tunnin jonotus Comic Conissa jotta voisi ostaa tietyn Batman-leikkiauton on aika kovan luokan suoritus. Jepjep, omia tuntuu olevan.

Tällä nörtiksi tunnustautumisella on syynsä. Nimittäin yhtä jalkaa Batmanin vaiheiden kanssa syntyy myös oma erityinen nörttikulttuurinsa. Aluksi tällä ihmisryhmällä ainoa mahdollisuus keskinäiseen viestintään oli eri lehtien kirjepalstat. Myöhemmin sitten internet tulee mukaan kuvaan ja kaikki räjähtää täysin käsiin.

Luc Besson tekemässä Valerian-sarjakuvaan perustuvaa elokuvaa

Marko Ikäheimo

Välillä vastaan tulee uutisia, joista ei vain voi olla innostumatta. Esimerkkinä vaikkapa se, että Luc Besson on tekemässä Valerian-sarjakuvaan pohjautuvaa elokuvaa. Jospa nyt Besson pääsisi palaamaan The Fift Elementin viitoittamaan estetiikkaan. Pikkuisen aikamatkailua sekaan, niin sehän olisi siinä. Tärkeintä on, että Besson saisi elokuvaan roppakaupalla ranskalaista nyrjähtänyttä sf-huumoria, jota alkuperäinen sarjakuva on pullollaan.

Nyt kyllä tuli taas sellainen nostalgiapaukku, että ei mitään määrää tai rajaa. Liikkuvien vetten kaupunki oli ensimmäinen sarjakuva-albumi, jonka muistan lukeneeni. En kyllä silloin pikkunöösinä siitä muuta tajunnut, kuin että nyt ollaan jonkin suuren äärellä. Ja siitä se scifi-nörttiys pikkuhiljaa lähti lähti kehkeytymään.

Judge Dredd: The Complete Case Files 05

Marko Ikäheimo

Olen tainnut lukea amerikkalaista supersankarisarjakuvaa viime aikoina turhan paljon. Erityisesti Marvel on vuosin tehny aika h juttuja mutta jotain jäää uupumaan. AD-lehti myy verkkokauppansa kautta muun muassa Judge dredd the complete case files pikkkuisen päälle kympillä nelisensataa sivua klassista dreddiä ei mitenkään huono diili.

Ehkä nuoremmalle polvelle täytyy selittää Judge Dreddin ideasta pari sanaa. Kyseessä on englantilaisen 2000 AD -sarjakuvan tunnetuin hahmo, joka sijoittuu tulevaisuuden ylikansoitettuun maailmaan. Amerikan mantereella käytännössä koko itärannikko on yksi jättimäinen kaupunki: Mega City 1. Hirvittävä väestöntiheys ja melkein täydellinen työttömyys aiheuttaa melko massiivisia ongelmia. Järjestystä ylläpitävät tuomarit, joissa yhdistyvät poliisi, tuomari ja teloitusosasto samassa henkilössä. Näistä tuomareista kovin ja armottomin on Dredd.

Grant Morrison - Frank Quitely: Multiversity - Pax Americana #1 (sarjakuva)

Arvostelty versio: Comixology digitaalinen julkaisu, DC comics 2014, 40 sivua

Marko Ikäheimo

Pax Americanan alussa USA:n presidentti salamurhataan, vieläpä hyvin verisesti. Itseasiassa koko tapahtuma esitetään takaperin. Kaiken lisäksi presidentti heiluttaa juuri samalla hetkellä ilmiselvää anarkistilippua. Mitä hä?

X-Men revisited

Eli: miten opin olemaan pelkäämättä mutantteja ja rakastamaan niitä uudestaan.

Marko Ikäheimo

Kirjoitin jo aikaisemmin Kalaksikukkoon siitä, miten X-men taas pitkästä aikaa sarjakuvanakin jotain, mitä kärsii katsella. Rachel Ediddenin ja Miles Stokesin podcastin rohkaisemana uskalsin tutustua uudelleen Claremontin ja Byrnen klassisiin X-men -tarinoihin. Kieltämättä hieman riskialtis yritys, sillä nuoruuden suosikkeja ei ehkä kannattaisi kovin tarkalla silmällä katsoa.  Eritoten, jos on sattunut oikein todella *rakastamaan* näitä tarinoita.

Valiant Comicsin uusi tuleminen

Marko Ikäheimo

Valiant Comicsin historia juontaa juurensa 90-luvulle, kun Marvel Comicsin nokkamies Jim Shooter muutaman muun häiskän kanssa päätti pykätä pystyyn oman sarjakuvakustantamon. Mukaan houkuteltiin melko kuumia nimiä alalta, ja ilmeisesti Valiantilla pyöri kohtuullisesti jonkin aikaa. Homma kuivui kuitenkin lopulta käsiin ja 2000-luvun alussa firmalle laitettiin tykkänään lappu luukulle.

Vuonna 2012 Valiat starttasi uudestaan täysin tuorein voimin. Nimellisesti sarjakuvien nimet ovat samat kuin aikaisemmissa inkarnaatioissa, mutta muuten homma aloitettiin täysin puhtaalta pöydältä. En ole tutustunut ensimmäisen kierroksen sarjakuviin, mutta todennäköisesti tämä ei ole huono asia. Amerikkalaisten sarjakuvien laatu 90-luvulla sai minut lopettamaan tyystiin niiden seuraamisen melko pitkäksi aikaa.

Voisiko Iron Fist olla aasialainen?

Marko Ikäheimo

Netflix on tuottamassa Marvelin supersankarisarjakuviin perustuvia minisarjoja, joista olen kohtuullisen innoissani. Eräs erityinen syy intoiluun on tuleva Iron Fist -sarja. Kyseinen sankari tunnettiin aikoinaan Suomessa nimeltä Rautanyrkki. Pikkunöösinä ihmettelin Rautanyrkin seikkailuja mustavalkoisessa Kung Fu-lehdessä.

Sarjakuvan Rautanyrkki oli valkoihoinen amerikkalainen miljardiomaisuuden perijä Danny Rand, joka erinäisten käänteiden jälkeen päätyy mystisen K'un L'un -kaupungin sankariksi ja puolustajaksi. Tässä tapauksessa kaupungin mystisyyden tunnistaa jo siitä, että sen nimessä käytetään heittomerkkejä hyvin mystisellä tavalla. Joka tapauksessa, Rautanyrkki on useiden itämaisten taistelulajien mestari. Tämän lisäksi hänellä on erittäin mystinen kyky keskitää oma tahdonvoima nyrkkeihinsä, mikä jälkeen lyödään rikki vaikka kivistä aitaa (terveisiä Fredille).

Linkkivinkki: Gone and Forgotten -blogi

Marko Ikäheimo

http://gone-and-forgotten.blogspot.fi/

Olin melko saletti, että olen jo aikaisemmin esitellyt tämän blogin. Parhaassa vauhdissaan se nimittäin on yksi ehdottomista suosikkisivuistani. Valitettavasti Gone and Forgotten on kärsinyt ajoittaisesta hiipumisesta. Nyt kuitenkin ollaan päästy taas uuteen vauhtiin: tähän mennessä tänä vuonna on jo julkaistu 23 juttua, jotka ovat laatuaan olleet varsin kovaa kamaa.

Blogin idea on kaivaa esille sarjakuvien lähi- ja muinaishistoriasta esimerkkejä kummallisista tarinoista. Näitä esimerkkejä riittääkin sitten ihan roppakaupalla. Varsinkin sarjakuvien kultakaudella 30-50 luvulla tarinoiden loogisuudesta ei ollut niin hirveästi väliä, pääasia oli hyvä meininki. Esimerkiksi aivan äskettäin Gone and Forgotten julkaisi viisiosaisen juttusarjan Teräsmiehen parhaan kaverin, Jimmy Olsenin, romanttisista seikkailuista. Ja niissä sitä onkin setvimistä, voi pojat.

Thrillbent-verkkosarjakuvasivusto

Marko Ikäheimo

Sarjakuvia seuraaville on luultavasti käsikirjoittaja Mark Waidin nimi kohtuullisen tuttu. Meriittilistaa löytyy 80-luvulta asti, joukossa muun muassa nykyisin melko tavalla alan peruskiviksi luettavat Teräsmies-tarinat Kingdom Come ja Birthright. Viimeisin täysosuma on Daredevil-sarjakuva, josta onkin jo tullut meuhkattua aikaisemminkin.

Viime vuoden puolella Waid päätti kokeilla rahkeitaan myös digitaalisen kustantamisen puolella. Yhdessä toisen sarjakuvaveteraanin John Rogersin kanssa hän perusti Thrillbent-sivuston, jossa esitetään eri tekijöiden tuotoksia. Ensimmäinen julkaistu tarina oli Waidin itsensä kirjoittama Insufferable. Insufferablessa näemme, mitä tapahtuu, jos lepakkomiestyyppisen yön synkeän kostajan apulaisesta kasvaa isona omahyväinen ääliö, jolla on vaikeuksia ajatella omaa napaansa pidemmälle. Tilannetta ei paranna yhtään se, että tämä dynaaminen duo sattuvat olemaan samalla myös isä ja poika.

Aku Ankan nettiarkisto ja Carl Barks

Sanoma Oy sai sitten tungettua verkkoon jokaisen Suomessa julkaistun Aku Ankka - tarinan. Pitihän sinne tunnukset hankkia, koska Carl Barks. Huomasin muuten sitten näitä tarinoita kahlatessani yhden hyvin merkittävän asian, josta ette varmasti ole koskaan kuulleet mainittavan.

Carl Barks oli nero.

 

Ankkatarinoiden kuvallisessa kerronnassa en ole konsanaan nähnyt ketään hänen veroistaan. Tarinassa "Atlantiksen arvoitus" kiista muutamasta killingistä muutuu Barksin käsissä tiukaksi tahtojen kaksinkamppailuksi.

Batman '66, digitaalinen sarjakuva

Arvosteltu versio: Comixology -nettikaupan digitaalinen sarjakuva.

Marko Ikäheimo

Anteeksi, missä olinkaan?

Muistatteko vielä ajan, kun Batmanin seikkailut olivat hauskoja?

Yön Synkeällä Kostajalla ei ole varsinaisesti juuri ollut iloisia hetkiä, mutta 60-luvulla koettiin sellainenkin ihme. Batmanin oma TV-sarja oli niin täynnä hupia ja camppia, että heikompia hirvitti. Itselleni mieleen jäivät erityisesti täydellisellä pokerilla heitellyt älyttömyydet sekä tietysti Julie Newmarin alkuperäinen Kissanainen.

Princeless-sarjakuva

Arvosteltu versio: Comixology-verkkokaupan digitaalinen sarjakuva.

Marko Ikäheimo

Aikojen alusta naimakelpoisten kauniiden prinsessojen osana on ollut tulla lukituksi korkeaan torniin, jota vartio kammottava hirviö. Ennen pitkää komea prinssi karauttaa paikalle ja puhtaan uljautensa voimalla peittoaa vartiohirviön. Palkkiokseen prinssi saa prinsessan ja puoli valtakuntaa ja sitten he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

"Lässyn lässyn", tuumaa tähän tarinamme pirteä pikkuprinsessa. Hänen suunnitelmissaan ei todellakaan ole odottaa prinssintolvanaa pelastajaksi jossain onnettomassa tornissa. Pahaksi onneksi prinsessan isä on tiukka traditionalisti, ja mistäpä muualtakaan päähenkilömme itsensä löytää, lohikäärme pihalla vahdissa. Prinsessa Adrienne päättää ottaa kohtalon omiin käsiinsä. Vartiolohikäärme on loppujen lopuksi melko kiltti peto (vaikka joskus herkutteleekin vähän liikaa tornille ryykäävillä prinssinretaleilla). Yhdessä he päättävät lähteä pelastamaan muita Adriennen sisaruksia.

Comics Alliance, ei sittenkään R.I.P.

Marko Ikäheimo

Muutama viikko sitten surin yhden suosikkisivustoistani, sarjakuvakulttuuriin keskittyneen Comics Alliancen, poismenoa. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että uutiset CA:n kuolemasta olivatkin suuresti liioiteltuja. Toukokuun 20. päivä etusivulle ilmestyi melko mielenkiintoinen postaus.

Linkkivinkki: Text from Superheroes

Marko Ikäheimo

Meemit tulevat ja meemit menevät. Luulin jo, että kuvitteellisten lähettäjien tekstiviestikeskustelujen paras puhti alkaisi jo olla poissa. Silti näyttäisi vielä löytyvän yksi lajityypin edustaja, jossa on vähän ideaakin jäljellä.

Texts from Superheroes -sivuston jekku on supersankarisarjakuvien hahmojen väliset tekstaukset. Väliin mahtuu hieman muidenkin lajityyppien edustajia, kuten esimerkiksi Star Trekkiä. Vitsien tajuamiseen tarvitaan hieman perussivistystä genrestä. Sivustossa onkin ylivoimaisesti parasta se, miten hyvin sen tekijät ymmärtävät hahmojen taustoja ja sielunelämää. Esimerkiksi Kapteeni Amerikalla on vielä pikkuisen vaikeaa hiffata nykytekniikkaa ja nykyistä maailmanmenoa.

Pieni varoitus: tekstareiden kielenkäyttö on hieman roisihkoa, vaikkakaan aivan mahdottomiin rasvaisuuksiin ei äidytä. Pari vitsissä esiintyvää linkkiä ei ehkä herkkäsieluisimpien kannata seurata.

Nettisarjakuva: Doctor McNinja

Marko Ikäheimo

Nettisarjakuvat tuppaavat nykyään olemaan toinen toistaan monimutkaisempia. On jos vaikka minkälaista alienia ja muuta härpäkettä.

Selkeyttä kaipaaville suosittelen nettisarjakuvaa Doctor McNinja. Nimi kertookin kaiken tarvittavan. Päähenkilö on lääkäri, joka sattuu olemaan myös ninja. Eikä mikään salainen ninja, vaan hänellä on työasuna lääkärintakki ja ninjanaamio. Jos lääkintätoimenpiteistä ei ole apua, heivataan katana esille ja annetaan sen hoitaa puhuminen. Nerokasta.

Doctor McNinjan vastustajat ovat kohtuullisen sekalaista seurakuntaa jättiläismäisistä tukkijätkistä dinosauruksilla ratsastaviin meksikolaisbandiitteihin. Vanhojen kökköninjaleffojen (kieroon)kasvattamana pidän tästä sarjakuvasta suin hullu hutusta.

Daredevil-sarjakuvan uusin inkarnaatio

Marko Ikäheimo

Frank Miller muokkasi aikoinaan Daredevilin kakkosluokan supersankarista suursuosikiksi erityisesti Born Again -minisarjallaan. Siinä DD käy todella pohjalla: jopa niin, että hän on menettää kokonaan järkensä valon. Tämän jälkeen Milleriä seuranneet käsikirjoittajat ovat lähinnä kilpailleet siitä, kuka osaa tehokkaimmin kurmottaa Daredeviliä. Synkeissä tarinoissa on teitysti puolensa, mutta mutta kyllä selkäsaunassakin pitää joku roti olla.

Vuoden 2011 syyskuusta lähtien sarjakuvan käsikirjoittajaksi ryhtyi Mark Waid, jonka tavoitteena oli vääntää vähän angstipitoisuutta pienemmäksi antaa sankarimme jopa välillä voittaakin. Lisäksi hän haluaa tutkiskella yön pirulaisen voimien ja kykyjen antamia mahdollisuuksia. Molemmissa tavoitteissa hän on onnistunut erinomaisesti.

The Non-Adventures of Wonderella (nettisarjakuva)

Marko Ikäheimo

Wonderellan sidekickillä,
Wonderitalla, on vakava
pettymys luvassa

Entäpä jos Wonder Woman olisikin laiska, tyhmä ja välinpitämätön? Tästä kutkuttavasta ajatuksesta lähtee liikkeelle Justin Piercen nettisarjakuva The Non-Adventures of Wonderella.

Sarjakuvan Wonderella on viimeisin sarjassa samannimisiä sankarittaria. Kykyinä hänellä on nämä tavalliset haavoittumattomuus, supervoimakkuus ja niin pois päin. Lentää Wonderella ei osaa, mikä on yksi hänen elämänsä suurista traumoista. Edellisten lisäksi Wonderella pystyy ilmeisesti köhäisemään mitä tahansa kykyjä tarpeen mukaan. Ja nämä kyvyt ovatkin sitten todella hämäriä.