Siddhartha Mukherjee: The Emperor of All Maladies - A Biography of Cancer

Marko Ikäheimo

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 22 h 15 min, lukija Fred Sanders

Tietokirja syövästä, tässäpä vasta mieltä ylentävä aihe, tai niin voisi ainakin luulla. Harvaan aiheeseen ihmiskunta on ladannut niin paljon ennakkokäsityksiä ja mielikuvia kuin tähän vitsaukseen. Itsekin käytin aivan vaistomaisesti juuri "vitsaus"-ilmaisua. Mutta ehkäpä syövän eri muodot eivät olekaan ihmisten päälle langetetettu rangaistus?

Mary Roach: Grunt - The Curious Science of Humans at War

Marko Ikäheimo

Sotiminen on aika karua puuhaa. Erästäkin Monty Pythonin sketsiä mukaellen siinä voi tulla ihan oikeasti pipiä. Ja vaikka varsinaisesti henki ei menisikään, taistelukentällä tulee monenlaista muutakin pikku ongelmaa vastaan. Mary Roach ei ole ennenkään hankalia aiheita säikähtänyt

Kyseessä ei ole mitenkään hirveän massiivinen kirja, paperiversio on 228 sivua ja äänikirjakin karvan alle yhdeksän tunnin pituinen. Silti kirja käsittelee monia aiheita taisteluasuista peniksensiirtoihin (ihan totta!). Välillä käväistään toukkien käytössä vaikeiden haavojen hoidossa ja sitten mennäänkin jo sukellusveneiden kautta lopullisten totuuksien äärelle. Viimeinen kappale nimittäin kertoo kaatuneiden sotilaiden ruumiinavauksista.

Ari Paulow: Kultainen kotka

Mistake Media, 2015, 467 s.

Hannu Väisänen

 

Suomalainen matkustajakone putoaa tai pudotetaan Venäjän Karjalassa lähellä Suomen rajaa. Venäjän federaation liikenneministeriö sanoo, että heidän tietojensa mukaan mitään konetta ei ole pudonnut. Poliittisen tilanteen vuoksi Suomen viranomaisten on oltava julkisesti samaa mieltä. Täysin epävirallisesti Supon osastopäällikkö kiristää Jesse Hackmanin ja tämän kaverin hakemaan eloonjääneet Suomen puolelle.

Zootropolis (2016)

Marko Ikäheimo

 

Judy Hoppsilla on unelma. Hän haluaa poliisiksi eläinten kaupunkiin, Zootropiaan. Pienen ongelman tuottaa se tosiseikka, että Judy on kaniini ja aika moni kaupungin asukkaista on aika tavalla häntä isompia. Judylla sattuu olemaan puolellaan horjumaton optimismi ja tarmokkutta vaikka muille jakaa. Itsesuojeluvaisto on tosin hieman huonoissa kantimissa.

Erinäisten hankaluuksien jälkeen Judy pääsee kuin pääseekin ihan oikeisiin poliisin hommiin. Ensimmäinen varsinainen tehtävä koskee saalistajia, joita on alkanut kadota siellä täällä pitkin kaupunkia. Vaikka elokuvan nykyisyydessa kaikki eläimet ovat oppineet elämään rauhanomaisessa rinnakkaiselossa, entisten saaliiden ja saalistajien välillä on vielä tiettyjä epäluuloja ilmassa.

Deadpool (2016)

Marko Ikäheimo

Ennen varsinaiseen sisältöön siirtymistä täytyy hoitaa yksi vanha lupaus pois alta. Aikoinaan jonkun X-men -elokuvaa (en muista, mitä, enkä jaksa etsiä) arvostellessani arvelin löytäväni jotakin hyvää sanottavaa jopa X-men Origins: Wolverine -leffasta. Sekin tuli katsottua joku aika siten, ja mitähän hyvää siitä nyt sitten menisi sanomaan? Wolverinen ensimäinen oma elokuva oli niin hirveä räpellys, että se lipsahti oikeastaan jo suuren taiteen puolelle. Kuvaavaa on, että rainan tekijät eivät edestä tienneet ahmojen (= wolverine suomeksi) olevan näätäeläimiä, eikä mitään susien sukulaisia.

Tuomas Saloranta ja Shimo Suntila (toim.): Hopeoitu vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista

Kuoriaiskirjat 2014, 208 s.

www.kuoriaiskirjat.fi

Hannu Väisänen

Stepanin koodeksi (http://kalaksikukko.blogspot.fi/2014/01/tuomas-saloranta-toim-stepanin-koodeksi.html) on uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio -liikkeen luoma mytologia, josta on nyt tullut toinen osa. Tällä kertaa on tarjolla 14 novellia tai oikeastaan 15, sillä myös esipuhe on oikeastaan novelli. Siinä myös kehotetaan lukijoita kirjoittamaan omia tarinoitaan Stepanin koodeksista niin kuin ensimmäisessäkin kokoelmassa.

Tarinoissa ei ole varsinaisesti mitään uutta, mutta eipä sitä lukija kaipaakaan. Tällaisten tarinoiden, kuten klassisten dekkareiden, viehätys on siinä (mikäli siis tykkää tietynlaisesta kaavafiktiosta), että lukija tietää mitä saa, ja saa, mitä haluaa. Niin, ja onhan mukana itse Boris Hurtta!

Kirjan ulkoasua pitää moittia liian pienestä kirjasinkoosta. Se alkaa olla jo luettavuuden rajan alapuolella.

Tenavat - elokuva (2016)

Marko Ikäheimo

Charles M. Shulzin Tenavien ideaa ei varmaankaan tarvitse kenellekään selittää. Oma suhteeni alkuperäiseen sarjakuvaa alkaa muinaisella 70-luvulta, jolloin rakkain leluni 4-vuotiaana oli puhallettava Ressu-lelu. Muistan vieläkin sen kumisen tuoksun ja nukkapinnan tunnun.

Tietyssä määrin hirvitti aloittaa tämän elokuvan katsominen. Suurin pelko oli, että maailma on nykyaikaistettu täysin tunnistamattomaksi. Tämä pelko ainakin oli aiheeton. Tapahtumat on jätetty täsmälleen sarjakuvien ympäristöön, jossa lapsilla ei ole kännyköitä, eikä edes internettiä näy missään.