Riitta Niemistö
Ainoa oikea Peppi Pitkätossu -sarja alkoi viime sunnuntaina Kakkosella. Jos ensimmäinen jakso jäi näkemättä, sen löytää Ylen Areenalta. Katselimme Peppiä parisen vuotta sitten pojan kanssa DVD:ltä. Tuolloinen kolmevuotias oli hajoata, kun Rissaska löysi lapset Pepin luota leikkimästä: tytöt olivat huonekaluilla ja Tommi roikkui lampusta pää alaspäin.
Minua viehättää tässäkin sarjassa ajankuva. Aikuiset ovat aikuisia ja lapset käyttäytyvät siivosti. Peppi tulee sitten tätä järjestystä murtamaan. Ottaa häpeilemättä oman tilansa. Hän uskaltaa pistää vastaan aikuisille, pukeutuu niinkuin parhaaksi katsoo ja on vielä satumaisen rikaskin.
Aikoinaan Peppi rikkoi rajoja, mutta miltä hän näyttää nykylapsen silmissä? Nykylapset eivät istu kahvikutsuilla hiljaa omassa pöydässä eivätkä hae herkkuja vasta muiden jälkeen. Pepin satumainen kauppareissu, jolla ostettiin 18 kiloa karamelleja ja jolla jokainen lapsi sai uuden lelun, tuskin on nykylapsista mitenkään kovin kummallinen.
Voisikin sanoa, nykylasten saaneen kaiken sen, mitä Peppi tavoitteli. Enkä viittaa nyt mihinkään pilallehemmoteltuihin kakaroihin, vaan ihan tavallisten hyvien perheiden tavallisiin hyvinkasvatettuihin lapsiin. Nykylapset kun saavat näkyä ja kuulua. Huonekaluillakin saa kiipeillä, kunhan tietyistä varotoimenpiteistä huolehditaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti