torstai 12. heinäkuuta 2012

Inception (2010)

Marko Ikäheimo


Toimintaa sisältävä elokuva, josta löytyy myös aiheita ajattelutoiminnalle. Matrix yritti tätä, mutta loppujen lopuksi palaset eivät kuitenkaan oikein naksahtaneet paikoilleen. Inception onnistuu tässä huomattavasti paremmin.

Elokuvan juoni perustuu uudelle tavalle harrastaa teollisuusvakoilua. Tarkemmin määrittelemättömän taikateknologian avulla nuuskija voi tuoda kohteen omaan uneensa ja houkutella tämän paljastamaan itse omat salaisuutensa. Pois päästäkseen varsinaisen uneksujan on herättävä, mikä ensimmäisen tason unessa on vielä melko yksinkertaista. Varsinaisesti ongelmalliseksi touhu menee, kun unia aletaan ketjuttamaan sisäkkäin, ja uneksujien herääminen pitäisi saada synkronoitua. Ihmisen alitajunta ei ole myöskään turvallisin mahdollinen paikka lähteä seikkailemaan.

Elokuvan päähenkilö on Cobb, entinen unien huippuarkkitehti, joka on koko tavalla ajanut itsensä nurkkaan. Nyt hänelle tarjoutuu viimeinen mahdollisuus saada elämä järjestykseen ja palata kotiin omien lapsien luokse. Keikan riskit ovat melkoiset. Cobbin tilanteen taustat ja maailman lainalaisuudet paljastuvat vähitellen elokuvan edetessä.

Miten niin monimutkainen?


Tämä taitaa olla trailerin
kuuluisin osuus
Inceptionissa on aika monta sisäkkäistä kerrosta. Voisi luulla, että näiden sisäkkäisten unien vuorovaikutuksien seuraaminen olisi erityisen vaikeaa. Elokuvan juoni on kuitenkin niin rautaisen looginen, että silmät auki pitämällä mukana pysyy mainiosti. Joissakin arvioissa tarinasta on löydetty aukkoja. Mielestäni suurin osa näistä johtuu kuitenkin elokuvakerronnan vaatimuksista. Osaan tapahtumia viitataan, vaikka niitä ei näytetäkään suoraan.

Inceptionia on myös moitittu tunnekylmyydestä ja päähenkilöihin samaistumisen vaikeudesta. Tämä saattaa olla tietoinen valinta Christopher Nolanilta. Tässä elokuvassa tunteet ja juonenkuljetus ovat koko ajan tarkasti tasapainossa.

Jatkoa?


Inceptionin mahdollisten jatko-osien kohtalo on vielä auki. Tämä elokuva ei välttämättä edes jatkoa kaipaisi. Tarina on kerrottu luontevaan lopetukseen asti. Nolan kirjoitti Inceptionin käsikirjoitusta kahdeksan vuotta. Jotenkin on vaikea kuvitella, että hänellä olisi aikaa hioa jatko-osaa yhtä pitkään. Vaikka kyllähän tässä maailmassa aineiksia riittäisi vaikka mihin.

Nykyään on harvinaista herkkua nähdä elokuva, jonka tekisi mieli katsoa kokonaisuudessaan uudestaan. Useista leffoista kyllä katselee suosikkipätkiä sieltä täältä. Inception kestää varmasti useammankin uudelleenkatselun. Piristävää on myös huomata, että rankasta tehosteiden viljelystä huolimatta ne eivät vie juonelta pääosaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti