maanantai 14. maaliskuuta 2016

Klassikkokatsaus: Tuhkimo (1950)

Marko Ikäheimo


Jokusen aika sitten uusintakatselimme Disneyn Prinsessa Ruususen. Olen hurjassa nuoruudessani arvostellutkin sen Kalaksikukkoon (http://kxkukko.mbnet.fi/arvostel/kkarv001.htm). Näköjään tykkäsin siitä kovasti paljon. Tällä kertaa on sanottava, että hieman rupesi jo päähenkilön ylenmaallinen hyvyys ja välitön retkahtaminen komeaan prinssiin ottamaan päähän. Eritoten, kun Frozenin naulankantaan osuneet naljailut tällaisille ratkaisuille olivat tuoreessa muistissa.

Tästä syystä olin hieman epäileväinen, kun perhe päätti pitää elokuvaillan toisen Disneyn prinsessaklassikon, Tuhkimon, parissa. Minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta kieltäytyä. Tämä versio samasta aiheesta ei sitten aiheuttanutkaan yhtä syvää ärsyytymiskohtausta.

Ensinnäkin elokuvan sankaritar ei ole tyystin särmätön. Tuhkimo on tietenkin kovasti hyvä ja nuhteeton, mutta hän ei esimerkiksi erikoisesti pidä aikaisista aamuherätyksistä. Tuhkimo ei myöskään vain ilmeenkään värähtämättä ota vastaan kaikkia ilkeän äitipuolensa ja typerien sisarpuoliensa julmuuksia. Elokuva ottaa myös täyden hyödyn irti humorististen hiiriapulaisten puuhailuista. Hiirien ja Lucifer-kissan yhteenotot olivat myös sen verran jännittäviä, että meidän kuusivuotiaamme piti hetkittäin piiloutua niiden aikana huovan alle.

Komea prinssi oli kyllä aika valju. Romanssi saadaan aikaiseksi meko nopeasti, mutta sellaista se oli, tuohon aikaan.

Tekniseltä puolelta Tuhkimo edustaa aikakautensa huippua Disneyn tuotannossa. Tuhkimon liikkuminen on luotu motion capture -tekniikalla aivan erityisen sulokkaasti. Tarinapuolella esiintyy omituista hyppelehtimistä, esimerkiksi hyvä haltiakummi tipahtaa paikalle täysin väärän koivun takaa.  Toisaalta elokuva ei myöskään turhia vitkuttele: vajaan tunnin ja vartin pituus on oikein sopiva, kun vietetään koko perheen voimin elokuvailtaa.

Tuhkimosta on vielä aika paljon matkaa nykyelokuvien täysin täysin omaehtoisiin sankarittariin. Tässä on kuitenkin nähtävissä jo nykypäivään johtavan tien alku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti