Hittolainen, Kevin Smith on hauska

Marko Ikäheimo

Minulla on jossakin määrin ristiriitaisia mielipiteitä Kevin Smithistä. Dogma oli melko mielenkiintoinen elokuva, vaikkei mitenkään erityisen suurta taide-elämystä tarjonnutkaan. Olihan siinä sentään krapulaisen näköinen Alan Rickman Jumalan äänenä. Smith on onnistunut vääntämään myös muutamia todella kammottavia sarjakuvakäsikirjoituksia, enkä tarkoita sitä hyvässä mielessä.

Podcast-esittely: Star Wars Minute

Marko Ikäheimo

Star Wars Minute on taas näitä podcasteja, joiden perusidea paperilla vaikuttaa aivan järkijättöiseltä. Podcastissa nimittäin kaksi kovan luokan Star Wars -nörttiä, Alex Robinson ja Pete the Retailer, katsovat SW-elokuvia minuutti kerrallaan eteenpäin ja analysoivat kyseisen minuutin hyvin seikkaperäisesti. Tuloksena voisi olla aivan sietämättömän rasittavaa nillitystä ja fanipoikailua. Onneksi juontajat ovat niin pitkän linjan SW-faneja, että he kykenevät näkemään myös elokuvien huvittavat puolet

Näistä huvittavuuksista ei ole mitenkään puutetta edes ensimmäisessä Star Wars-elokuvassa. Juontajilla on viikoittain vaihtuvan vieraan kanssa aivan hervottoman hauskaa kökköyksiä ruotiessa. Oikeastaan on aika hämmentävää, että ne kaksi ensimmäistä elokuvaa toimivat niin hyvin kuin toimivat. Juoni on täynnä epäloogisuuksia ja Lucas ei ole koskaan osannut kirjoittaa luontevaa dialogia.

Kaikkien leukailujen lomasta Podcastista välittyy erittäin syvä rakkaus Star Wars -elokuvia kohtaan. Tosin niihin Lucasin myöhemmin tehtailemiin kolmeen ivamukaelmaan tämä myötämielisyys ei ylety. Toinen juontaista ei myöskään kykene sietämään Jedin paluun ewokkeja, mistä annan kahmalollisen lisäpisteitä.

Niin, ja ne analysoitavat elokuvat ovat tietysti niitä ainoita oikeita alkuperäisiä, eikä mitään Lucasin myöhempiä erikoisversioräpellöksiä.

 

Podcast-esittely: Maltin on Movies

Marko Ikäheimo

Melkein yhtä paljon kuin elokuvia minä rakastan kuunnella sitä, kun asioista jotakin ymmärtävät keskustelevat niistä. Tähän tarpeeseen minulle sopii kuin nakutettu uusi podcast Maltin on Movies.

Podcastissa ilmeisesti varsin kuuluisa elokuvakriitikko Leonard Maltin keskustelee koomikko Baron Vaughnin kanssa erityyppisistä elokuvista ja muista alan ilmiöistä. Tähän mennessä on keskusteltu muun muassa elämänkertaelokuvista, eli näyttelijöiden läpimurtokodeista is Matthew McConaugheystä.

Yksittäisessä jaksossa esitellään yleensä kolme elokuvaa: klassikko, hutilyönti ja hieman aiheettomasti vähälle huomiolle jäänyt. Tämä rakenne luo podcastille luontevan rungon, josta on hyvä tarpeen vaatiessa poiketa.

Maltin on Movies ponkaisi kantalaakista suosikkipodcastieni joukkoon. Juontajat tietävät mistä puhuvat ja aiheet ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. Podcast ei ole myöskään mitenkään ylettömän ryppyotsainen. Molemmatt juontajat ovat erittäin kokeneita esiintyjiä, mikä kuuntelukokemuksesta hyvin miellyttävän. Podcastin kielenkäyttö on myös hyvin sivistynyttä, mikä tekee ajoittaisista lyttäyksistä sitäkin hykerryttävämpiä.

Once Upon A Crime -nettisarja

J.S.E. Salminen

Kuva: Julia Salminen

"Death Rays, human experiments, mad scientists… It's a strange world we live in. Time travel is just the future."

Näin toteaa raskauttavan äänitteen anastanut kissavaras Maailmanlopun Vedonlyöntitoimistossa. Kaasumaskiin pukeutunut tiedemies puhuu äänelle päänsä sisällä. Aseistautunut ryöstö keskeytyy rikollisten muistellessa tähtihetkiään reality-show:ssa. Mistä on kysymys? 

Kolmivuotisen toimintakautensa aikana vapaamuotoinen elokuvaryhmä Studio Korppikela on tuottanut lukuisia lyhytelokuvia sekä parodioita. Vuonna 2012 ryhmä kunnostautui ensimmäistä kertaa pitemmän formaatin parissa ja toteutti talkoovoimin komediallisen Season of the Villain -nettisarjan. Sarja kertoi maailmasta ilman sankareita ja sen seurauksena koko superrikollisen ammattikunnan identiteettikriisistä.

Valiant Comicsin uusi tuleminen

Marko Ikäheimo

Valiant Comicsin historia juontaa juurensa 90-luvulle, kun Marvel Comicsin nokkamies Jim Shooter muutaman muun häiskän kanssa päätti pykätä pystyyn oman sarjakuvakustantamon. Mukaan houkuteltiin melko kuumia nimiä alalta, ja ilmeisesti Valiantilla pyöri kohtuullisesti jonkin aikaa. Homma kuivui kuitenkin lopulta käsiin ja 2000-luvun alussa firmalle laitettiin tykkänään lappu luukulle.

Vuonna 2012 Valiat starttasi uudestaan täysin tuorein voimin. Nimellisesti sarjakuvien nimet ovat samat kuin aikaisemmissa inkarnaatioissa, mutta muuten homma aloitettiin täysin puhtaalta pöydältä. En ole tutustunut ensimmäisen kierroksen sarjakuviin, mutta todennäköisesti tämä ei ole huono asia. Amerikkalaisten sarjakuvien laatu 90-luvulla sai minut lopettamaan tyystiin niiden seuraamisen melko pitkäksi aikaa.

Podcast-esittely: Rachel and Miles X-plain the X-men

Marko Ikäheimo

Tämä kertookin vanhan
kaartin fanille kaiken
tarpeellisen

Joskus kauan kauan sitten, kun maailma oli nuorempi ja ilma sulotuoksuja pullollaan, kirjoitin wanhaan Kalaksikukkoon uskostaan luopuneen Ryhmä-X -fanin vuodatuksen kaiken ylimalkaisesta epäreiluudesta ja erityisesti suosikkisarjakuvani alennustilasta. Aika paljon minulla näköjään olikin aiheesta sanottavaa. Nyt vuosien kuluttua voin ilolla todeta, että Ryhmä-X (tai X-men, kuten se nykyään Suomessakin tunnetaan) ei 90-luvun sekoiluissa mennytkään tyystin pilalle. Tämän vuosituhannen puolella mutanttiuniversumiin on alkanut ilmaantua varsin kelvokastakin tavaraa. Yksi asia on kuitenkin pysynyt ennallaan ja vain parantanut kuin sika juoksua. Eri sarjakuvien ja juonikaarien vyyhdistä on muodostunut sellainen sotku, että ei mitään järjeä ja rajaa.

Ateneumin Tove Jansson 100v -juhlanäyttely

14.3.-7.9.2014

Riitta Niemistö

© Moomin Characters™

Suuntasimme lasten kanssa kolmisin Ateneumiin Tove Jansson -juhlanäyttelyyn; päätoimittaja jäi kotiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudeta. Luin etukäteen huolestuneena Ateneumin ohjeita lapsivieraille. Kahdeksanvuotias osaa varmasti käyttäytyä, mutta mitä tekee pikkuista vajaa viisivuotias. Heitetäänkö meidät pihalle? Ei heitetty ja hyvin käyttäytyivät. Vaikka näyttelyssä pääosassa olivat Tove Janssonin maalaukset, niin Muumikuvaelmatkin löytyivät. Iso Muumitalo on Tampereen taidemuseon alakerrassa, mutta se ihan ensimmäinen Muumitalo ja monta muuta kuvaelmaa on nyt tuolla.

Museolla on väliä. Muumikuvaelmat näyttivät aivan erilaisilta Ateneumin valoisissa juhlavissa saleissa kuin Metson alakerran salaperäisessä hämärässä. Ei se niitä huonontanut: tunnelman sijasta keskityimme nyt yksityiskohtiin. En vieläkään ymmärrä, miten Taikurin hattu kuvaelman lentoon lähtevä pöytä pysyy ilmassa. Pelkän taikasauvan varassa.

Napapiiri ja joulupukin pajakylä

Riitta Niemistö

Suuntasimme hiihtolomalla pohjoiseen ja poikkesimme Napapiirillä. Paikka on ihan rehellinen turistirysä: löytyy poroajelua, huskyajelua, matkamuistomyymälää, ruokapaikkaa, joulupukin postikonttori ja joulupukkikin tavattiin. Lopuksi suunnattiin lumesta rakennettuun hotelliin ja jäämäkeen. Rahaa paloi, mutta silti käynnistä jäi hyvä mieli.

Joulupukin kohtaaminen ei maksanut mitään. Pukin luokse suunnattiin pitkiä käytäviä pitkin. Käytävän varrella oli kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa. Tähän aikaan vuodesta ei ole jonoja, mutta jos tuonne tulvahtaa turistibussillinen väkeä, niin jonotusalueen on oltava kiinnostava. Tämä on upea juttu: yhdeltäkään lapselta ei jää joulupukki näkemättä siksi, että se maksaa tai maksaa liikaa.

Kyllä siitä käynnistä silti maksu perittiin. Pukin luona oli kuvaaminen kielletty, mutta siellä oli valokuvaaja tonttu ja koko käynti videoitiin. Kun pukin luota poistuttiin: tonttu kysyi, haluammeko videon käynnistämme vaiko vain ison valokuvan tai postikorttivalokuvia.

Mark Kermode: Hatchet Job

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 7 h 53 min, lukija Mark Kermode

Marko Ikäheimo

Englantilainen elokuvakriitikko Mark Kermode pureutuu tätäkin blogia melko läheltä liipaisevaan kysymykseen. Jos nykyisenä internetin aikakautena kuka tahansa voi olla elokuva-arvostelija, niin mihin ihmeeseen ammattimaisia kriitikoita oikeastaan enää tarvitaan? Aikaisemminkaan kriitikot eivät ole olleet mitenkään erityisen kunnioitettu ammattikunta, kuten useampikin kirjassa siteerattu historian merkkimiehen sutkaus todistaa.

Paljon paukutettu massojen viisauskaan ei ole aina erehtymätöntä. Kermode ottaa esimerkiksi Casablancan, johon yleisö takuuvarmasti haluaisi toisenlaisen lopetuksen. Tämä ei tee yleisön reaktiosta missään mielessä typerää, pelkästään inhimillisen. Jos aikoinaan elokuvastudio olisi käyttänyt Casablancan tuottamiseen testiyleisöä meillä ei välttämättä olisi nykyistä maagisen riipaisevaa lopetusta.

Vaarallinen juhannus Lasse Pöystin lukemana Yle Areenassa

Riitta Niemistö

Kun olin lukiolainen, istuin aamuisin ennen kouluunlähtöä mankan vieressä sormi nauhoitusnapilla. Radio Mafiassa Lasse Pöysti luki Vaarallista juhannusta. Minulle Lasse Pöysti ei ole mikään Suomisen Olli. Hän kertoo satuja Pikku Kakkosessa. Vaarallinen juhannus taas on Tove Janssonin kesäisistä muumikirjoista paras. Tykkäsin siitä hurjasti tuolloin 17-vuotiaana ja tykkään vielä enemmän nyt, kun minulla on omia lapsia. En pysty kieltämään nelivuotiasta, jos hän haluaa, että katan hänelle ruoan pöydän alle. Kattoihan Muumipeikon äiti Mymmelin tyttärelle pöydän alle, koska hän tunsi siellä olonsa itsenäisemmäksi.

Se vanha C-kasetti on joskus aikaa sitten kadonnut. Olen yrittänyt sitä etsiä. Ei löydy. Ei mistään. Onneksi Yle tekee kulttuuriteon. Vaarallinen juhannus Lasse Pöystin lukemana löytyy nyt Ylen areenasta Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Nyt ollaan kolmannessa jaksossa ja ensimmäinen on kuunneltavissa vielä parin viikon ajan.

Podcast-esittely: Hardcore History

Marko Ikäheimo

 

http://www.dancarlin.com/disp.php/hh

Minä rakastan historiaa. Kouluaikaan suosikkilukemistani oli hirmuisen kokoisen toisen maailmasodan tietokirjasarjan lisäksi Grimbergin Kansojen historia. Tämä kymmenosainen sarja löytyy nytkin kirjahyllystä, kun nettipoliisilla kävi munkki divarissa. Grimbergillä saattaa nykyvalossa vähän tietopohja ruveta jo rapisemaan, mutta jutut ovat vieläkin täyttä tavaraa.

Tästäpä päästäänkin sujuvasti Hardcore History -podcastiin, jossa itseään historiafaniksi tituleeraava Dan Carlin tarjoaa oman näkökulmansa eri aikakausien tapahtumista. Tässä ei todellakaan istahdeta mikrofonin ääreen rupattelemaan puolivillaisia. Carlin selkeästi on tehnyt hurjan määrän taustatyötä jaksoihin. Lopputuloksena onkin sitten esimerkiksi kuusiosainen sarja Rooman valtakunnan tuhosta, jossa viimenen osa on noin viisi ja puoli tuntia pitkä.

Karmaisevia ja vähän söpöjäkin robotteja Boston Dynamicsilta

Marko Ikäheimo

Jenkkiarmeijalla on oma osastonsa kaikenlaisen futuristisen tauhkan suunnittelulle. Tämä DARPA (Defense Advanced Research Projects Agency) onkin sitten perustamisestaan vuonna 1958 saanut yhtä sun toista pientä aikaa. Kyseisen byroon suunnittelema oli muun muassa Arpanet, jonka pohjalta internet lopulta kehittyi.

Oma suosikkini DARPAN:n villien suunnitelmien listalla on sen aluevaltaukset robotiikan suuntaan. Erityisen huiman näköisiä ovat sen Boston Dynamics- tutkimuskeskuksen kanssa luomat nelijalkaiset robottikuormajuhdat, jotka voivat avustaa joukkoja mitä erilaisimmissa maastoissa. Tässä videossa noin koiran kokoinen Wild Cat -robo vetää vähän rinkiä:

Podcast-esittely: SF Squeecast

Marko Ikäheimo

 

Yksi scfiharrastuksen hankaluuksista on hyvän uuden materiaalin löytäminen. Tarjontaa on yllin kyllin, mutta aikaa ei huvittaisi hukata täydelliseen potaskaan. Tällä kertaa onni potkaisi. Nimittäin juuri tulleista Hugo- palkintojen tuloksista pisti silmään fancast-kategorian voittaja SF Squeecast, joka herätti kiinnostusta jo pelkästään nimellään.

 

Podcastin ideana on, että joukko alan tunnettuja nimiä kerääntyy esittelemään omia valintojaan SF-kentältä. Nämä valinnat voivat olla kirjoja, elokuva, tv-sarjoja, pelejä ja niin poispäin. Käsiteltävä aihe voi olla aivan tuliterä tai sitten esittelijän lapsuuden suosikki.

 

SF Squeecastissa parasta on huomata, että pitkän linjan konkaritkin osaavat olla aivan yhtä innoissaan SF-jutuista kuin meikäläiset tavalliset nörtitkin.

 

Podcast-esittely: Welcome to Night Vale

Marko Ikäheimo

http://commonplacebooks.com/welcome-to-night-vale/

Night Valen kaupungissa kaikki ei ole kohdallaan. Itse asiasa siellä ei ole mikään kohdallaan. Kaupunginvaltuuston tiedotustilaisuuksissa lausunnot sisältävät pääasiassa ulvahduksia ja murinoista. Pääkadulle ilmestyy tyhjästä pyramidi, jonka tarkoitusta kukaan ei ymmärrä. Kesken koulun vanhempinnneuvoston kokousta aukeaa aikaportaali, josta lehahtaa parvi lentoliskoja.  Mutta ei hätää: syötyjen neuvoston jäsenten muistotilaisuudessa järjestetään myös arpajaiset.

Naantalin Muumimaailma

Riitta Niemistö

Lähde: Muumimaailma Oy

Naantalilaiset koululaiset lomailivat ja siitä hyvästä Muumimaailma heräsi eloon. Muumitalo oli auki, samoin Hemulin talo ja tietenkin Nipsun puoti ja pari ruokapaikkaa. Poliisiasemalta sai lainata pulkkia, liukureita, suksia, luistimia ja lumikenkiä. Pikku Myy ja poliisi ohjasivat lapsia liikkumaan. Nuuskamuikkunen kertoi Muumipeikolle, kuinka mukavaa oli, että tämä oli herännyt. Kuonolliset hahmot olivat mykkiä, yrittivät viittoa. Pulkkamäkeen sai jonottaa, napakelkkaan myös. Luistelemaan pääsi jonottamatta, mutta olisi kannattanut pakata omat luistimet matkaan. Päivän kohokohta oli, kun jäärouva tanssi jäällä. Kuukautta vaille nelivuotias kertoi pelänneensä, että liian läheltä luistimiaan riisuvaa jäärouvaa vakoilleet lapset olisivat Haisulin lailla jäätyneet.

Podcast-esittely: Mark Kermode and Simon Mayo's Film Reviews

Marko Ikäheimo

Täydensin äskettäin jo ennestäänkin ylitsepursuavaa podcast-valikoimaani BBC:n loistavasta tarjonnasta. Huomasin sitten, että en ole jostakin onnettomasta syystä seurannut pitkään aikaan Mark Kermoden ja Simon Mayon mainiota elokuva-podcastia. Tunnista noin puoleentoista kestävässä ohjelmassa käydään läpi viikon elokuvatarjonta sekä haastatellaan nimekkäitä elokuva-alan ammattilaisia.

Daredevil-sarjakuvan uusin inkarnaatio

Marko Ikäheimo

Frank Miller muokkasi aikoinaan Daredevilin kakkosluokan supersankarista suursuosikiksi erityisesti Born Again -minisarjallaan. Siinä DD käy todella pohjalla: jopa niin, että hän on menettää kokonaan järkensä valon. Tämän jälkeen Milleriä seuranneet käsikirjoittajat ovat lähinnä kilpailleet siitä, kuka osaa tehokkaimmin kurmottaa Daredeviliä. Synkeissä tarinoissa on teitysti puolensa, mutta mutta kyllä selkäsaunassakin pitää joku roti olla.

Vuoden 2011 syyskuusta lähtien sarjakuvan käsikirjoittajaksi ryhtyi Mark Waid, jonka tavoitteena oli vääntää vähän angstipitoisuutta pienemmäksi antaa sankarimme jopa välillä voittaakin. Lisäksi hän haluaa tutkiskella yön pirulaisen voimien ja kykyjen antamia mahdollisuuksia. Molemmissa tavoitteissa hän on onnistunut erinomaisesti.

Gravity Falls -animaatiosarja

Marko Ikäheimo

Joskus 90-luvun alkupuolella tutustuin vahingossa sarjaan nimeltä Eerie, Indiana. Siinä pikkukaupunkiin muuttanut nuorukainen huomaa kyseisessä kylässä tapahtuvan todella omituisia juttuja. Siellä saattoi törmätä esimerkiksi ilmielävään Elvikseen tai isojalkaan. Sarjan ote ei ollut turhan ryppyotsainen, vaikka mysteerit olivatkin jopa pikkuisen jännittäviäkin.

Eerie, Indiana tuli hakematta mieleen, kun ensimmäisen kerran katselin Disneyn aivan äskettäin alkanutta animaatiosarjaa, Gravity Fallsia. Ensimmäisessä jaksossa Pinesin kaksoset, Dipper ja Mabel, joutuvat kesäksi Oregonin huitsin jorpakkoon isosetänsä Stanin hoiviin. Stan on kauniisti sanottuna parantumaton huijari ja silmänkääntäjä. Hän yrittää kaikin mahdollisin tavoin nyhtää rahat irti kaupunkilaisilta ja turisteilta matkamuistomyymälässään, Mystery Shackissa. Apunaan hänellä on lievästi oman tiensä kulkija Soos ja teinityttö Wendy, johon Dipper tietysti välittömästi ihastu pahemman kerran. Vaikka Stanin myymälä on täyttä huijausta, Gravity Fallsissa riittää oikeitakin mysteerejä roppakaupalla.

The Non-Adventures of Wonderella (nettisarjakuva)

Marko Ikäheimo

Wonderellan sidekickillä,
Wonderitalla, on vakava
pettymys luvassa

Entäpä jos Wonder Woman olisikin laiska, tyhmä ja välinpitämätön? Tästä kutkuttavasta ajatuksesta lähtee liikkeelle Justin Piercen nettisarjakuva The Non-Adventures of Wonderella.

Sarjakuvan Wonderella on viimeisin sarjassa samannimisiä sankarittaria. Kykyinä hänellä on nämä tavalliset haavoittumattomuus, supervoimakkuus ja niin pois päin. Lentää Wonderella ei osaa, mikä on yksi hänen elämänsä suurista traumoista. Edellisten lisäksi Wonderella pystyy ilmeisesti köhäisemään mitä tahansa kykyjä tarpeen mukaan. Ja nämä kyvyt ovatkin sitten todella hämäriä.

Nettisarjakuva: Lady Sabre and the Pirates of the Ineffable Aether

Marko Ikäheimo

Aikasemmassa postauksessa esittelin Comic Rocket -palvelun, jolla voi kätevästi pitää verkkosarjakuvien lukukohdat järjestyksessä. Yksi tämän sivuston kautta ahkerimmin lukemistani sarjakuvista on Lady Sabre and the Pirates of the Ineffable Aether (jatkossa pelkästään Lady Sabre). Kuten pitkähköstä nimestä voi päätellä, kyseessä on steampunk -tarina, jossa vähän jokaiseen rakkineeseen on läntätty jonkun sortin höyrykone.

Nimihenkilö on sähäkkä eetterissä seilaavan kaapparialuksen kapteeni, joka koettaa saada käsiinsä salaperäisen aarteen. Lady Sabre ei oikein kunnoita yksityistä omistusoikeutta, joten hänellä on pieniä kahnauksia esivallan edustajien kanssa. Itse asiassa sarjakuva alkaa pikkuriikkisellä kärhämällä, jossa päähenkilö ottaa miekoin yhteen viiden vartijan kansa. Tästä hyökätään sitten täyttä höyryä tarinaan, jossa riittää merirosvomeiningin lisäksi steampunk-länkkäriä ja pikkuisen magiaakin.