Pääkirjoitus: Mitä ihmettä nyt taas tapahtuu?

Marko Ikäheimo

 

Olen aikaisemmin arvostellut muutamia Larry Correian kirjoja ja jopa jossakin määrin pitänytkin niistä. Joskus tällainen toimintaviihdekin on paikallaan vaihtelua antamassa. Hieman kyllä arvelutti kirjailijan itse ilmoittamat harrastukset asejuttuineen sun muineen. Toisaalta kyllä esimerkiksi vaikkapa Robert E. Howard ja Lovecraft olivat aikoinaan melko värikkäitä persoonia. Tälle alalle mahtuu monenlaista.

Correia on kuitenkin ollut muutamanakin vuotena mukana Sad Puppy -liikkeessä, jossa tarkoituksena on saada Hugo-palkintojen ehdokaslista itselleen mieluisammaksi. Koko homma on mennyt varsin kiharaiseksi, mutta kohtuullisen hyvän tiivistelmän tilanteesta saa esimerkiksi tästä artikkelista (http://www.newrepublic.com/article/121554/2015-hugo-awards-and-history-science-fiction-culture-wars). Pääasiassa tavoitteena näyttäisi olevan vastaisku naisten ja vähemmistöjen liialliselle esiinmarssille.

Pääkirjoitus: Vihdoinkin maailma on meidän (ainakin hetken aikaa)

Marko Ikäheimo

 

Joskus varhaisella kivikaudella, kun Babylon 5 vielä tuli Suomen televisiosta, kirjoitin vanhaan Kalaksikukkoon viikoittaista katsausta television SF-tarjonnasta. Katson palstan tarpeelliseksi, koska alan tarjonta ei tosiaankaan paljon päätä huimanut. Tässä suhteessa maailma on muuttunut hyvin paljon. Scifi-, kauhu- ja fantasiasarjoja on telkussa tarjolla useita ja elokuvateattereissa SF tuntuu melkein olevan jo valtavirtaa.

 

Kalaksikukko kesällä

Marko Ikäheimo

Nettipoliisin kanssa olemme päättäneet, että Kalaksikukkoon pitäisi tulla vähintäänkin kymmenen uutta juttua joka kuukausi. Heinäkuussa saattaa päivityksiä tulla hieman harvemmassa tahdissa, vaikka tuskin ne ihan kokonaan tyssäävät. Syksyllä palaamme taas normaaliin vauhtiin.

Kohtuullisessa määrin aurinkoista kesää lukijoille toivottaen,

Pääkirjoitus: Henkseleiden paukutusta

Marko Ikäheimo

Nämä pääkirjoitukset näyttävät koostuvan pääasiassa omakehusta, mutta tällä(kin) kertaa siihen on aihetta. Atorox-palkinnon järjestäjät ovat listanneet kaikki viime vuonna julkaistut suomalaiset scifi- ja fantasianovellit. Mukaan on kelpuutettu myös Kalaksikukossa ilmestyneet novellit. Syy sille, miksi Kalaksikukko kutsuu itseään lehdeksi eikä ryhmäblogiksi on juuri julkaisemamme novellit. Mukavaa, että meidän työmme saa tälläkin tavalla hieman tunnustusta.

Pääkirjoitus: Sehän lähti hyvin liikkeelle

Marko Ikäheimo

Tähän aikaan vuodesta luodaan perinteisesti silmäyksiä menneeseen vuoteen ja tehdään lupauksia tulevasta. Lupailut ovat aina vähän turhia, mutta pari sanaa voisi todeta Kalaksikukon uudesta tulemista, huiman muutaman kuukauden kokemuksen rintaäänellä. Tällä hetkellä tilanne ei näytä yhtään hassummalta, ei vähääkään. Tänään meni rikki kuudenkymmenen julkaistun tekstin raja. Mikä tärkeintä, meno tuntuu olevan yhtä innostunutta kuin elokuussa aloittaessa. Eipä tässä muuta voi oikeastaan lupailla kuin että Kalaksikukko tulee pitäämään samaa tahtia yllä myös vuonna 2011 (hemmetti, siinä se lupaus nyt tuli).

Kiitoksia kaikille lukijoille ja kirjoittajille tästä uudesta alusta! Toimitus toivoo, että kuulisimme teistä vielä enemmän ensi vuonna.

Pääkirjoitus: Jo on aikoihin eletty

Marko Ikäheimo

Kuusi vuotta kylmäunessa ja Suomi julistetaan maailman parhaaksi maaksi. Eikä siinä kaikki. Yksi maamme kunnianarvoisimmista aikakauslehdistä, Suomen kuvalehti, tekee neljän sivun jutun scifikirjailijasta! Eihän tässä kohta enää voi valittaa, miten aliarvostettua scifi on.

Hannu Rajaniemen (oma blogi http://tomorrowelephant.net/) esikoiskirja tosiaan käsiteltiin SK:ssa. Kyllähän se kieltämättä aika kova juttu on, kun suomalaisen kirjoittajan englanniksi kirjoittama kirja saa kustannussopimuksen Englantiin ja Yhdysvaltoihin samaan aikaan. Rajaniemen tyylistä on hyvä esimerkki StarShipSofa-podcastin jakso 98, jonka päätarinana on Rajamäen novelli His Master's Voice. Ylimääräistä hupia saa Tony C. Smithin yrityksestä lausua Rajaniemi.

Pääkirjoitus: Tulipa otettua torkut!

Marko Ikäheimo

5.7.2004.

Kalaksikukon vanhan sivuston viimeisen päivityksen ajankohta. Ainakin sikäli mikäli arkistoihini on luottamista. Onhan tuosta jo vähän aikaa vierähtänyt. Kuusi vuotta edellisestä päivityksestä. Tässä vaiheessa pitäisi kai selitellä muuttuneista elämänilanteista ja sen sellaisesta. Mutta mitäpä tuota selittämään, tuli vähän sluibaittua.

Tai no, jos nyt kuitenkin pari sanaa sanoisi vierähtäneestä ajasta. Tämä ei siis missään mielessä ole mitään selittelyä. Ei sinne päinkään.

Pääsyy homman lopahtamiseen oli niissä kaikissa pikku ylläpitotehtävissä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jäytämään. Aika ei jäänyt enää kirjoittamiselle ja yhteyksien ylläpidolle muun Kalaksikukon rempan kanssa. Ja siinäpä se sitten oli. Oli parempi pistää väliaikaisesti pillit pussiin kuin ruveta vihaamaan koko hommaa.

SF:n harrastamista en ole missään vaiheessa lopettanut. Harrastuksen muodot ovat jonkin verran muutuneet. Äänikirjoja tulee harrastettua nykyään enemmän, sillä paperikirjaa on vähän vaikea käsitellä tiskatessa tai vaatteita silittäessä. Autolla työmatkoja ajellessa se olisi suorastaan vaarallista (tosin jotkut kuulema tekstailevat ajaessaan, kaikkea sitä...). Pehmeäkantisten kirjojen hankkiminen on vähentynyt sähköisten kirjojen tieltä. Näistä enemmän vähän myöhemmin.

Monta asiaa on kuuden vuoden aikana muutunut, ja ehkä surullisin niistä on suomalaisten usenetin uutisryhmien (eli nyyssien) kuolema. Kyllähän ne vielä esim. google groupsin kautta vielä löytää, mutta aika vaikea sieltä mitään kovin järjellistä siilata. Pääasiassa tilan täyttää spämmi ja muu moska. Harmi sinällään, sillä nyyssit olivat minulle aikanaan hyvin tärkeä keskustelupaikka. Babylon 5:n loistoaikoina tuli käytettyä sarjalle varatussa ryhmässä vähän ehkä liikaakin aikaa. No, ehkä gradu ei valmistunut ihan niin nopeasti kuin olisi voinut, mutta nyyssejä (ja B5:ttä) minun on kiittäminen silti paljosta.

Mutta ei tästä kuitenkaan kokonaan irti päässyt. Useamman vuoden olen ikävöinyt sitä tunnetta, kun kirjoittaminen alkaa toden teolla luistamaan (sitä vastakkaista tilannetta ei niinkään). Ja muiden samanhenkisten kanssa lehden tekeminen oli vain yksinkertaisesti hirveän hauskaa. Blogger.com on riittävä jokapäiväisen tekniikan pyörittämiseen, ettei tarvitse senkään kanssa enää ihokastaan repiä.

Elikkäs tässä sitä nyt ollaan. Vähän karuhkohan lehti tässä tilanteessa on, mutta eipä KK koskaan ole pyrkinyt ulkoasullaan koreilemaan. Tietysti jos jollakulla sattuisi olemaan ideoita ja kykyjä ulkoasun kohentamiseen, kaikki apu on enemmän kuin tervetullutta. Ja entiseen tapaan kaikki muukin materiaali otetaan vastaan erittäin mielellään. Novellit, arvostelut, artikkelit, runot, raapaleet, kuvagalleriat: kaikki kelpaa kunhan aihe edes jotenkuten liittyy SF-kenttään.

Ja kuten ennenkin, työnteko on kiellettyä Kalaksikukossa. Tätä tehdään vain ja ainoastaan omaksi iloksi.