Kalaksikukko kesällä

Marko Ikäheimo

Nettipoliisin kanssa olemme päättäneet, että Kalaksikukkoon pitäisi tulla vähintäänkin kymmenen uutta juttua joka kuukausi. Heinäkuussa saattaa päivityksiä tulla hieman harvemmassa tahdissa, vaikka tuskin ne ihan kokonaan tyssäävät. Syksyllä palaamme taas normaaliin vauhtiin.

Kohtuullisessa määrin aurinkoista kesää lukijoille toivottaen,

Väitöskirja Zombeista

Marko Ikäheimo

Tällaisestakin aiheesta voi väitöskirjan tehdä. Tutkija Outi Hakola on tehnyt väitöksen Turun yliopistossa aiheesta: "Rhetoric of Death and Generic Addressing of Viewers in American Living Dead Films". Mikäli aihe kiinnostaa, väitöskirja on saatavissa ilmaiseksi Turun yliopiston sivuilta osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4601-3.

Yritin kuvitukseksi etsiä zombieta, jolla on tohtorinhattu, mutta ei tähän hätään löytynyt.

Neil Gaiman: The Graveyard Book

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 7 h 48 min

Marko Ikäheimo

Neil Gaimanilla on aina ollut viehtymys kuolemaan. Aikoinaan, kun Starshipsofassa vielä käytiin lävitse elämänkertoja, Gaimania luonnehdittiin goottikirjailijaksi. Ei siinä aivan hakoteillä taidettu ollakaan. Sandmanin suosituimpia hahmoja on ihmisen hahmon ottanut Kuolema, ja itse asiassa Doctor Whon kuudennen kauden Gaimanin kirjoittama jaksonkin tapahtuu hautausmaalla. Samassa ympäristössä liikutaan tässäkin kirjassa. 

Juri Nummelin (toim.): Verenhimo - Suomalaisia vampyyritarinoita

Teos 2011, 390 s.

Hannu Väisänen

Kokoelmassa on 22 suomalaista vampyyritarinaa. Osa on kirjoitettu varta vasten tätä kokoelmaa varten, osa ei. Valitettavasti kaikista aiemmin ilmestyneistä novelleista ei ole kerrottu, missä ne on julkaistu. Tiedot ovat vain kolmesta vanhasta tarinasta: Kristian Korpin Muumio, Leo Anttalan Kohtalo ja Harry Etelän Himo. Kaikki alan harrastajat tietänevät, että Kristian Korppi tunnetaan paremmin nimellä Mika Waltari. Novellien lisäksi kirjassa on Juri Nummelinin johdanto "Vampyyriviihteen historiasta" ja kirjoittajien lyhyet esittelyt.

Novellien tyyli vaihtelee vakavissaan kirjoitetusta kauhusta kieli poskessa vedettyyn parodiaan. Vampyyrit elävät maaseudulla lammaslauman liepeillä tai synkässä korvessa tai keskikaupungilla tai lähiöissä. Missään emme ole turvassa! Pari novellia tapahtuu muualla kuin Suomessa.

Mikä novelli on hyvä ja mikä huono riippuu tietysti lukijasta, mutta parasta olisi ollut nauttia kirjasta hitaasti, esimerkiksi novelli illassa, eikä ahmaista sitä viikonloppuna, kuten minä tein ja sain vampyyriähkyn.

Kirjaa voi kehua siitä, mitä siinä EI ole: nykyajan muotitautia teinivampyyreja.

Olipa kerran ihminen

Marko Ikäheimo

Nostalgiaosastolta, päivää. Olipa kerran avaruuden aloitus oli kohtuullinen muistojen vyörytys, mutta Olipa kerran ihminen on ihan omaa luokkaansa Bachin toccatan ja fuugan d-mollissa soidessa alkutekstien päällä. Samalla käy kouriintuntuvasti selville sarjan ikä. Alkumusiikki on kulunut rahisevaksi, eikä kuvakaan mitään teräväpiirtoa ole. Vaatimaton kuvanlaatu pisti jo ihmettelemään, millaisesta originaalista tämä DVD-julkaisu on oikein tehty.

Sisältö on kuitenkin ehtaa Barilléa. Tutut sankarimme Mestari, Lassi, Lissu ja Jätti lapsineen kulkevat eri inkarnaatioissaan läpi historian merkkitapahtumien (Psi ei tässä sarjassa ole vielä mukana). Mukana sähläämässä ovat tyhmä ja ahne Ärjy sekä hänen punatukkainen adjutanttinsa, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista. En muistanutkaan enää, miten suuri osuus kulloisestakin jaksosta keskittyy Ärjyn mätkimiseen.

Marko Hautala: Torajyvät

Tammi 2011, 262 s.

Hannu Väisänen

Markus on ollut naimisissa Jennin kanssa, mutta asuu nyt tämän siskon Iinan kanssa. Jenni on puolestaan mennyt naimisiin Markuksen isän Aaronin kanssa. Kaikki ynnä Markuksen äiti Liisa kokoontuvat yhteen, ja sitten alkaa tapahtua. Mukana on myös Jennin ylivilkas poika Miro, josta lukija ei alussa tiedä, onko hänen isänsä Markus vai Aaron.

Markuksella on pakkomielle 1600-luvulla eläneestä Jakob Mörtistä, jota syytettiin noituudesta ja tuhopoltosta. Kun häntä oltiin kuljettamassa oikeuteen, laiva haaksirikkoutui saarelle, jossa Markus nykyään asuu. Jakob Mört perusti saarelle uskonnollisen yhteisön, joka on edelleen olemassa.

Maijaliisa Dieckmann: Elli-enkeli ja tiukutossut

Kuvittanut Maija Ranta, Gummerus, 1988

Riitta Niemistö

Kirja Elli-enkelistä on kristillinen, muttei varsinaisesti hengellinen. Elli asuu taivaassa isojen siskojensa kanssa ja käy maan päällä hoitamassa pieniä varjelustehtäviä. Tilanteet ovat lapsille tuttuja: kiusaamista, aikuisten riitoja, vaikeuksia uusien taitojen oppimisessa, luonnon roskaamista ja yleisestä kenkutusta. Niissä tarvitaan enkeliä palauttamaan hyvä tahto ihmisten kesken. Taivaassa asuu paitsi enkeleitä, myös Pyhä Pietari portinvartijana sekä tietenkin pikkuisen pelottava Taivaan Isä, jolla on se viimeinen sana, jota ei edes isosisko Ingeriina uhmaa.

Kehyskertomuksena kirjassa on vuoden kierto ja tarina päättyy taivaalliseen syntymäpäiväjuhlaan. Muuten tarinat ovat toisistaan irrallisia eikä Raamatun kertomuksia juuri mainita. Viisivuotias kuunteli tarinoita kiinnostuneena ja muutama opetus osui ilmeisen lähelle. Vielä seuraavanakin päivänä muisteltiin, kuinka iso poika sai kunnon kyytiä pulkalla, kun Elli kyllästyi katsomaan, miten tämä laski toisten päälle. Kaikenkaikkiaan tarinat ovat juurikin sellaisia, mistä jää hyvä mieli antaa unen tulla.