keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Gunnel Linde: Lurituri

Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Lurituri, 1959, suomentanut Terttu Liukko

Riitta Niemistö


Lurituri on minulle uusi tuttavuus. Olimme pojan kanssa kirjastossa ja kyselin suosituksia uusista lastenkirjoista, kun Muumit, Eemeli ja Marikki on jo luettu. Kirjastonhoitaja kehui tykänneensä tästä lapsena kovasti, mutta mietti, miten nykylapsi suhtautuu tarinaan, joka kertoo radiossa asuvasta otuksesta.

Lurituri mukailee monista lastenkirjoista tuttua teemaa. Sisaruksista vanhempi on päivät koulussa ja nuoremmalla kotilapsella on tylsää. Niinpä hän kehittelee mielikuvitusystävän eli tapaa satuolennon. Tämän tarinan päähenkilö on nelivuotias Sirkkuliisa ja hänen lisäkseen Luriturista tietää mummi.

Luriturin teema on opettavainen: Lurituri on salasiistijä. Hän hoitaa kaikki sellaiset pienet siivoustyöt, joille muilla ei ole oikein aikaa: etsii esimerkiksi sohvasta kadonneita esineitä. Hän saa Sirkkuliisan kaveriksi ja heillä on monia hauskoja hetkiä aikuisia piilotellessa.

Viisivuotias kuunteli Lurituria keskittyneesti, mutta minä huomasin lukevani mekaanisesti, seuraamatta tarinaa. Poika totesi Luriturin olevan kuin Katto Kassinen, koska molemmat kujeilevat. Minä taas totesin Sirkkuliisan ja pikkuveljen olevan yhtä epäkiinnostavia: mahdollisimman tavallisia. Yksi selvä erokin näillä kirjoilla on: Astrid Lindgrenin kirjoissa luvut tuppaavat olemaan pitkiä ja iltasatua varten pitää varata aikaa. Luriturin luvut taas olivat juuri sopivan mittaisia ja Lurituria pystyi lukemaan, vaikka iltatoimet olisivat menneet pitkiksi.

2 kommenttia:

  1. Täytyypä muuten vielä tähän kommentoida Katto Kassista. Se on minullekin uusi tuttavuus ja jäi joitakin viikkoja sitten meiltä pojan kanssa kesken, koska oli Eemelin jälkeen molemmille pettymys. Nyt Luriturin perään se tuntuu kummastakin oikein kiinnostavalta. Ensimmäisen kirjan loppupuolella tarina lähti lentoon.

    VastaaPoista
  2. Minä en aiemmin pitänyt Katto-kassisesta, ennen kuin oivalsin sen idean: tavallinen ja kiltti on ihan hyvä. Ei tarvitse ihailla mitään tai ketään niin paljon että tekee tyhmiä tai tuhmia juttuja vain miellyttääkseen sitä toista.

    Aiemmin luin sitä Katto-Kassisen näkökulmasta, tuhma ja kekseliäs ja tottelmaton.

    VastaaPoista