Barbie-superprinsessa -elokuva

Marko Ikäheimo

Kuusivuotiaalle tuli päälle Barbie-kausi, ja aikaa myöten Barbie-elokuvatkin tulivat ajankohtaiseksi. Täytyy tunnustaa, että näiden leffojen ostaminen hirvitti kohtalaista vahvemmin. Jotkut  leluelokuvat ovat aika tappavaa katsottavaa aikuiselle. Ihme ja kumma, tällä kertaa tilanne ei ollut niin paha, ei laisinkaan.

Ensivaikutelma on kieltämättä aika...vaaleanpunainen. Päähenkilö on prinsessa ja sillai. Mutta aika nopeasti elokuvan juoni karkaa ennakoimattomille urille. Tämä prinsessa haluaisi edustustehtävien sijaan mieluummin lennellä futuristisella rakettirepulla ja muutenkin harrastella vähän exreemempejä juttuja. Ja sitten ne supervoimatkin tulevat mukaan kuvioihin. Tämän jälkeen onkin tarjolla melko räpsäkkää slapstic-huumoria. Lisäksi sankarittarellakin on lupa näyttää negatiivisiakin tunteita. Hän on kateellinen yllättäen ilmaantuneen kilpailijan huomiosta, ja supersankarien keskinäisessä kisaamisessa käy hetkittäin melkoinen räiske.

On leffassa oikeakin pahis, ja melkoinen konna onkin. Tämä ilkeä paroni on niin ilkeä (ja paroni), että ei mitään määrää ja rajaa. En olisi uskonut Barbie-elokuvasta löytyvän näin herkullisella tavalla yliammuttuja hahmoja. Suomenkielinen ääninäyttelykin on toteutettu erinomaisen laadukkaasti, joten häijyn paronin hirmu ilkeä hohottelu toimii hyvin suomeksikin. Niin, ja paronin apuri on sammakko.

Eihän tämä nyt mikään Frozen ole, mutta omassa sarjassaan hyvin kelvollinen tuotos kuitenkin. Barbiet ovat tuotteena sitä luokkaa, että Mattel olisi voinut lykätä markkinoille melkein mitä vain, ja kauppa olisi käynyt. Sen sijaan tarjolla on kohtuullisen paljon kipinää. Jotkut lentelykohtauksista ovat jopa melko näyttävänkin näköisiä.

Kuusivuotias on Kuusivuotias on tätä kirjoittaessa katsonut leffan viitisen kertaa. Yhä vieläkin muita asioita samaan aikaan puuhaileva isäkin huomaa välillä katsovansa jonkun kohtauksen, ihan vain syrjäsilmällä.