tiistai 28. kesäkuuta 2016

Deadpool (2016)

Marko Ikäheimo


Ennen varsinaiseen sisältöön siirtymistä täytyy hoitaa yksi vanha lupaus pois alta. Aikoinaan jonkun X-men -elokuvaa (en muista, mitä, enkä jaksa etsiä) arvostellessani arvelin löytäväni jotakin hyvää sanottavaa jopa X-men Origins: Wolverine -leffasta. Sekin tuli katsottua joku aika siten, ja mitähän hyvää siitä nyt sitten menisi sanomaan? Wolverinen ensimäinen oma elokuva oli niin hirveä räpellys, että se lipsahti oikeastaan jo suuren taiteen puolelle. Kuvaavaa on, että rainan tekijät eivät edestä tienneet ahmojen (= wolverine suomeksi) olevan näätäeläimiä, eikä mitään susien sukulaisia.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Tuomas Saloranta ja Shimo Suntila (toim.): Hopeoitu vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista

Kuoriaiskirjat 2014, 208 s.

www.kuoriaiskirjat.fi

Hannu Väisänen


Stepanin koodeksi (http://kalaksikukko.blogspot.fi/2014/01/tuomas-saloranta-toim-stepanin-koodeksi.html) on uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio -liikkeen luoma mytologia, josta on nyt tullut toinen osa. Tällä kertaa on tarjolla 14 novellia tai oikeastaan 15, sillä myös esipuhe on oikeastaan novelli. Siinä myös kehotetaan lukijoita kirjoittamaan omia tarinoitaan Stepanin koodeksista niin kuin ensimmäisessäkin kokoelmassa.

Tarinoissa ei ole varsinaisesti mitään uutta, mutta eipä sitä lukija kaipaakaan. Tällaisten tarinoiden, kuten klassisten dekkareiden, viehätys on siinä (mikäli siis tykkää tietynlaisesta kaavafiktiosta), että lukija tietää mitä saa, ja saa, mitä haluaa. Niin, ja onhan mukana itse Boris Hurtta!

Kirjan ulkoasua pitää moittia liian pienestä kirjasinkoosta. Se alkaa olla jo luettavuuden rajan alapuolella.

Tenavat - elokuva (2016)

Marko Ikäheimo

Charles M. Shulzin Tenavien ideaa ei varmaankaan tarvitse kenellekään selittää. Oma suhteeni alkuperäiseen sarjakuvaa alkaa muinaisella 70-luvulta, jolloin rakkain leluni 4-vuotiaana oli puhallettava Ressu-lelu. Muistan vieläkin sen kumisen tuoksun ja nukkapinnan tunnun.

Tietyssä määrin hirvitti aloittaa tämän elokuvan katsominen. Suurin pelko oli, että maailma on nykyaikaistettu täysin tunnistamattomaksi. Tämä pelko ainakin oli aiheeton. Tapahtumat on jätetty täsmälleen sarjakuvien ympäristöön, jossa lapsilla ei ole kännyköitä, eikä edes internettiä näy missään.

torstai 19. toukokuuta 2016

Angry Birds -elokuva

Marko Ikäheimo



Olipa kerran lentokyvyttömien lintujen saari, jossa kaikki olivat hyvin onnellisia. Paitsi muutama sopeutumaton, mutta niistä nyt ei paljon tarvitse välittää. Sitten sinne tuli vihreitä porsaita ja ne varastivat kaikki lintujen munat ja sitten linnut olivat kovin vihaisia.

Eipä toisiaan ollut kovin monimutkainen juoni, mutta enpä juuri sen ihmeellisempää odottanutkaan. Odotuksiin nähden Angry Birds toimitti sitä mitä pitikin, eli melko näyttävää animaatiota ja ajoittain kohtuullisen hurttia huumoriakin.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Hittolainen, Kevin Smith on hauska

Marko Ikäheimo


Minulla on jossakin määrin ristiriitaisia mielipiteitä Kevin Smithistä. Dogma oli melko mielenkiintoinen elokuva, vaikkei mitenkään erityisen suurta taide-elämystä tarjonnutkaan. Olihan siinä sentään krapulaisen näköinen Alan Rickman Jumalan äänenä. Smith on onnistunut vääntämään myös muutamia todella kammottavia sarjakuvakäsikirjoituksia, enkä tarkoita sitä hyvässä mielessä.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Brandon Sanderson: The Hero of Ages - Mistborn, Book 3

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 27 h 26 min, lukija Michael Kramer

Mistborn-sarjan kolmas osa. Aikaisemmat osat löytyvät täältä. Arvostelussa ei ole spoilereita.

Marko Ikäheimo


Edellisestä kiipelistä on selvitty, ainakin joten kuten, uusia ongelmia on tarjolla roppakaupalla.
Tapahtuvat ovat edenneet sellaiseen pisteeseen, että nyt olisi pikkuhiljaa kiire keksiä joitakin melko luovia ja lopullisia ratkaisuja. Vaihtoehtona on, että koko maailmalle käy lopullisesti köpelösti. Eipä paineita.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Brandon Sanderson: The Well of Ascension - Mistborn, Book 2

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 29 h 1 min, lukija Michael Kramer

Tämä arvostelu on spoilerivapaa. Kirja on suoraa jatkoa sarjan edellisestä osasta, joten tarinasta kiinnostuneiden kannattaa suosiolla aloittaa siitä.

Marko Ikäheimo


Edellisen kirjan tapahtumista on nyt sitten selvitty enemmän tai vähemmän yhtenä kappaleena. Nyt pitäisi ruveta suunnittelemaan elämää eteenpäin, mutta eihän mikään voi niin yksinkertaista olla. Nyt jaossa oleva valta kelpaisi muillekin, ja ennen pitkää sankarimme huomaavat olevansa melkoisessa pinteessä pääkaupungin joutuessa piiritetyksi. Kaiken lisäsi käytettävissä olevat resurssit eivät olekaan niin rajattomat kuin aluksi luultiin.